|
|||
 |
|
||
|
09.04.2007 - 11:11
 Kuka sinä olet, sinä, jolle hän lähettää tekstiviestejä, jonka luona hän on, kun ei tule kotiin? Kuka sinä olet, joka kuuntelet häntä, olet valmis avaamaan ovesi, ottamaan siipiesi suojaan, vuoteeseesi? Missä sinä olet, joka annat hetken sylin, hetken mahdollisuuden olla jotain muuta, sitä mitä hän ei ole? Kuka sinä olet? Miltä sinusta tuntuu nyt, kun hän on kotona perheensä kanssa, kun hän on peitellyt lapsensa uneen, nukkunut vieressäni, hieronut harteita, kuiskannut jälleen korvaani, ettei koskaan, koskaan voisi jättää minua. Miltä se tuntuu? Olla valmis, kun hänelle sopii, kun hänellä on aikaa? Odottaa, että hän tulisi? Jos tulee? Odottaa ja pettyä? Miltä se tuntuu? Itketkö iltaisin, kun kaipaat häntä, tietäen, että hän makaa vieressäni, että hän tuntee sieraimissaan minun tuoksuni, kitalaellaan minun makuni? Puristatko tyynyä valkoisin rystysin, tukahduttaen huutosi kylmään lakanaan? Miltä se tuntuu, olla sellainen, jonka luo tullaan, kun tekee mieli panna? Kun tekee mieli vaan naida jonkun kanssa, eikä puhua, eikä sitoutua, eikä ajatella tätä hetkeä pidemmälle? Miltä se tuntuu? Kun saat tekstiviestin, oletko malttamaton, valmistaudutko häntä varten, menetkö ikkunaan, kuunteletko hänen tuloaan? Katsotko kelloa ja mietitkö, jääkö hän luoksesi tänä yönä vai onko hänen jälleen lähdettävä, tultava kotiin, nukutettava lapset, rakasteltava minun kanssani? Tiedätkö jo, että hän ei viivy hetkeäkään liian kauan? Tiedätkö jo, että sinä olet vain sellainen, jonka luona käydään, jonka luokse ei jäädä? Tiedätkö, kuka olet?
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tästä saisi kiinnostavan sarjan, jos kirjoittaisit myös miehen ja toisen naisen monologin.
Hmm, saikohan tästä nyt mitään tolkkua...
Sarja, jaa miksi ei, mutta ovatko puuttuvat osat miehen ja toisen naisen äänet...?
Lisäyksenä vielä näihin sukupuolen kätkemisiin, niin kohta "hän tuntee sieraimissaan minun tuoksuni, kitalaellaan minun makuni" viittaisi miespuhujaan. Osaat kyllä hyvin häivyttää sukupuolen.
Totta, vaatii taitoa eläytyä erilaisiin hahmoihin.
Juuri siksi, kun kertoja ei mene kenenkään nahkoihin, se jää pinnalliseksi. Kysymykset vain heitetään ilmaan, kukaan ei tiedä kuka ne esittää tai kuka pohtii kuka? Itse en ainakaan jaksa miettiä pitkään kuka kukin on ja kenestä oikeastaan kerrotaan vai kerrotaanko. Siinä mielessä tämä juttu on juuri sopivan pituinen.
Itse mieluummin luen jonkun tietyn henkilön mietteistä ja tunteista kuin kertojan pohdintaa siitä, miltähän jostakin hahmosta tuntuu...
Eli kirjoittajako ei mene kenenkään nahkoihin, sitäkö tarkoitit? Ei menekään, tämä ei ole sellainen tarina. Tämä on vain kysymyksiä- ilmaan- tarina, eikä tarkoituksena ole muuta kuin kysyä -kertoja(tarinan minä) voi olettaa ja ottaa kantaa.
Kannattaa varmaan sitten kiertää lukemassa muita blogeja. Täällä vaan tällaista.
Meidän äiti ei varmaan osaa tanssia. Toisten äidit käy joskus tanssimassa, meidän äiti ei käy missään. Se on aina kotona eikä mene tanssimaan edes vappuna, kun Miia-täti pyytää sitä mukaan. Se sanoo vaan, että sen pitää olla meidän kanssa, vaikka me ollaan jo isoja ja halutaan joskus olla yksin kotona, ihan rauhassa...
Eikä sinun ole pakko ottaa minulta tilaustyötä. Siinä olisikin ollut hiukan erilainen näkökulma kuin yleensä.
Jaa, Winnie, on kai hyväksi mennä muihin nahkoihin, jos siltä tuntuu, mutta kuten tuossa aikaisemmin jo sanoin, tämä ei ollut sellainen tarina. Olisi ehkä voinut ollakin paljon parempi, jos olisin ottanut jonkun tietyn näkökulman, vaan kun en ottanut.
Jokaisella blogilla on oma näkökulmansa, tapansa katsoa maailmaa. Miksi tämä blogi olisi sen kummempi? Sen avarampi tai ahtaampi kuin muut? En nyt oikein saa kiinni siitä, mikä sinua risoo. Sekö, että näkökulmani asioihin on erilainen kuin sinulla, vai mikä? Että en kirjoita esim. äideistä, jotka tukahduttavat lapsensa liiallisella läsnäolollaan, miehistä, jotka kärsivät kosketuksen puutteesta liitossaan jne?
Vai kiusaako sinua jokin muu asia? Muu kuin se, että en tässä tarinassa sukeltanut henkilöiden nahkoihin?
Mitä tilauskirjoittamiseen tulee, laitan joskus tulevaisuudessa pyynnön loppulauseista, alkulauseita minulla on jo riittävästi. Palataan silloin asiaan. Näkökulman valitsen kyllä silloinkin ihan itse.
Joo, Vintti, the harder they come, the harder they fall.
Minusta tämä oli aika selkeä vittuuntuneen, puolisonsa jakamaan joutuvan ihmisen monologi. Tiivistettynä paljon pidempi parisuhdesoppa.
Eli kun on kuullut ja nähnyt ja törmännyt tuollaisten tilanteiden kaikkia osapuolia ja kaikkiin osapuoliin, niin kyllähän ne monologit enimmäkseen synkkää yksinpuhelua on olleet.
Totta, Erkki, ei kai haittaa yhtään, jos on nähnyt ja kuullut ja miksei kokenutkin, miltä tuntuu olla eri osapuolten asemassa. Ehkä silloin voi ollakin ottamatta kenenkään näkökulmaa?
Joskus tällainen joku, jolle se kasvottomaksi jäävä puhuja kysymyksiään latelee, on vallan tarpeellinen.
Hänen voimallaan tämä, joka "ei viivy hetkeäkään liian kauan" jaksaa kuunnella kotona istuksivaa marisijaa taas yhden yönseudun lisää...
Minusta näkökulma on ihan selkeä, toisin kuin Winnie kokee. Ei tässä eri näkökulmat vaihtele ollenkaan, vaan alusta loppuun mennään sen kotona olevan puolison näkökulmasta - tämähän on hänen puheenvuoronsa sille jonka luona käydään huvittelemassa, jolle lähetellään tekstiviestejä.
Taitaa olla tuttukin vielä, viimeisestä lauseesta päätellen.
Siitä olen kyllä eri mieltä -kyllä mieskin voi puristaa tyynyä rystyset valkeina.