Käy sisään. Olen kuullut
sinusta. Mielenkiintoista. Istu alas. -Mutta…no, kiitos.
Kahvia? -Jätän väliin.
Sinä sitten tulit. Enpä
olisi uskonut. Mutta mikäs siinä. Tässä olisi muutama kysymys ensin. -Kysymys? Minulla ei
oikeastaan olisi aikaa.
Aina on aikaa. -Sinulla ehkä. Minulla ei.
Aika on illuusio,
tarttukaamme siihen. -Mihin?
Hetkeen. Kohta se on ohi. -Niin. Meni jo.
Mikä? -Äskeinen hetki. Mitä sinä
haluat kysyä?
Nimesi on siis… -SusuPetal.
Oikeasti? -No, ei tietenkään.
Ammattisi? -Fiktiivinen hahmo.
Oikeasti.
Tarkemmin? -Kirjoittaja. Kuvittaja.
Bloggaaja ja…
Mitä haluat sanoa? -Nyt?
Kirjoituksillasi? -En mitään.
Eikö sinulla ole sanomaa? -Onko sinulla?
Et taida ottaa tätä
vakavasti? -Otatko sinä?
Koetko olevasi vakavasti
otettava kirjoittaja? -Jos kirjoitan vakavasti.
Nämä kysymykset ovat muuten harvinaisen vakavia. Voitaisiinko vaihtaa
viihteelle?
Seurusteletko muiden
kirjoittajien kanssa? -No, tätä minä sanoisin
viihdyttäväksi. Eli intiimisti?
Ei. Kulutko johonkin
kirjalliseen yhdistykseen? Vaihdatko ajatuksia kirjoittamisesta esimerkiksi
runoilijoiden tai kirjailijoiden kanssa? -En kuulu. En vaihda.
Pidän omat ajatukseni ominani. En halua muiden ajatuksia.
Mikä on runouden tehtävä? -En ymmärrä kysymystä.
Mikä on kirjallisuuden
tehtävä? -Tuottaa kirjoja
lukijoille…? Täyttää kirjahyllyjä? Kirjakauppojen pystyssä pitäminen? Pitäisikö
minun tietää?
Et todellakaan taida
ottaa tätä vakavasti? -En vieläkään. Sinulla
taitaa olla eri lähestymistapa?
Ainakin yritän nähdä
asioita laajemmin. Yritetään tätä: ilmentävätkö kuvasi sisintäsi? -Vaikea sanoa. Uskotko
sinä?
Tarkasteletko
ilmaisussasi todellisuutta surrealismin avulla vai onko kyse eskapismista? -Riippuu ihan siitä, mitä
Paintilla ja Pixialla syntyy.
Sinulla ei taida olla
aavistustakaan siitä, mitä olet tekemässä. -Tuo on totta.
Tarkkanäköistä. Ihanko blogiani lukemalla pystyit päättelemään tuon?
Minä en lue SusuPetalia.
Se ei ole seuraamillani linkkilistoilla. Olen vain kuullut sinusta. -Toivottavasti hyvää.
Miten sen nyt ottaa. -Niin, ja onko sen edes
väliä.
Tavallaan sillä on väliä,
jos olet pyrkimässä kuukauden runoilijaksi lehteemme. -En minä ole pyrkimässä mihinkään. Tulin siivoamaan tätä toimistoa. Ihan kirjaimellisesti.
Kysymyksiä, joihin lienet jollain tasolla oikeasti törmännyt :) Nauratti. Ja tuo toistuva vakavastiotettavuus. Hyi, Susu, etkös sinä otakaan blogejasi vakavasti :)?
Alastalo kirjoitti 03.04.2007 - 21:22
Tämä oli hauska. Ja se selvensi käsityksiäni Sususta. ;-))
Vaikka todellisuudessa Susu parantaakin maailmaa kiinnittämällä lukijoiden huomion moniin ikäviin asioihin!
SusuPetal kirjoitti 03.04.2007 - 21:23
Sitten, kun olen kuukauden PUSU, olen onnellinen, Miss Foxy.
Hahhah, minähän otan kaiken vakavasti, Tuima. MOT, kun lukee tuon tekstin, jota en ilennyt laittaa "pakinat"-kategorian alle...
SusuPetal kirjoitti 03.04.2007 - 21:24
No, Susu ei kyllä paranna maailmaa -sen huomaa, kun lukee lehtiä ja katsoo ulos; samanlaista kuin aina ennenkin ellei pahempaa...mutta kiitos, Alastalo.
Olipa mahdottoman tyylikäs haastattelu, siis Susun puolelta ,D Erityisesti pidin tuosta "Mitä nyt Paintilla ja Pixialla syntyy" *kikattelee*. Loistavaa!
SusuPetal kirjoitti 04.04.2007 - 06:55
Onneksi tämä oli fiktiota, Polgara, epäilen, ettei susupetalin kyvyllä vastata kysymyksiin saataisi siivoojankaan työpaikkaa.
Siivouksessa on näemmä jotain taikaa. Ihana stoori, SP! Ja nyt on ihan pakko mainostaa toisen siivoojan aivoituksia, Raisan Raparperiblogia, joka löytyy tuolta ---> http://raparperi.blogspot.com/
Vaikka todellisuudessa Susu parantaakin maailmaa kiinnittämällä lukijoiden huomion moniin ikäviin asioihin!
Hahhah, minähän otan kaiken vakavasti, Tuima. MOT, kun lukee tuon tekstin, jota en ilennyt laittaa "pakinat"-kategorian alle...
Joo, Pantteri, niinhän se vaikuttaa, vaan ehkäpä ei ole:)
*pettyneenä hihittää partaansa*
http://hpyl.blogspot.com/2006/05/my-office.html