Äiti lähtee kapakkaan
jättää lapsen uinumaan
pinnasänkyyn valkoiseen.
Peiton päälle heittelee.
Kapakkaan myös isän tie
lätkäpelin jälkeen vie.
Äidin näkee laulavan,
mikin kanssa heiluvan.
Lisää kaljaa isä tilaa,
vitun huora ei iltaa pilaa.
Karaoke jatkuu vaan,
äiti alkaa tanssimaan.
Minihame reittä näyttää,
isä kädensyrjää käyttää,
iskee äidin tainnoksiin,
poke tarttuu rinnuksiin.
Ulos äiti, isä käy.
Sopua ei vielä näy.
Isä jälleen äitiä mottaa,
äiti maasta kiven ottaa.
Huitoo isää, osuu kyllä.
Veri lentää kävelyllä.
Hississä vielä tapellaan,
naapuriovesta kurkataan.
Koti-ovi auki on,
äiti on jo voimaton.
Sänkyyn menee, vaikertaa.
Isä kodin hajottaa.
Kotoinen on meno isän,
vihdoin ottaa aikalisän.
Isä alkaa heittää laattaa,
äiti isän vessaan saattaa.
Rauha tulee, kuorsaus raikaa,
kylppärin kaakelit hiljaa kaikaa.
Nukkuu äiti, isäkin.
Kylmä on lattia kylppärin.
(Iltapäivällä vasta
aletaan etsiä lasta.)
*******
Runotorstain 39. haaste
Kotoinen
Onneksi se lapsi löytyi, -s-.
Joo, Tuima, tosielämää, valitettavasti. Ei näitä tarvitse itse keksiä.
Eipä tällaista toivoisi yhdellekään lapsista, Ally, totta. Sääli vaan, että tapahtuu. Naapuriapuakin löytyy joskus niin paljon, että asioista vaietaan, eikä poliisia kutsuta.
On loppusoinnut! On pieni huomautus suluissa lopussa, tietenkin loppusointuineen.
Että osaat. Surullisesti nauran. HIENOA
Niin, Saara, en minä tiedä, mikä sinne kapakkaan vetää. No, jotkuthan juovat kotona ja sama vaikutus kuin tässä runossa.
Viina maistuu monelle. Ja onhan se yhteiskunnallisesti hyväksyttyä juoda alkoholia koska vaan ja missä vaan -eihän täältä löydä kissanristiäisikään ilman kaljatelttaa.
Sivistysvaltiossa ei saa olla liian tiukkaa alkoholipolitiikka...
Niin, Ruu, sitä pinnasängyssä olijaa pitäisi ajatella. Isän ja äidinkin.
Voi Susuhyvä. Nämä on kyllä parasta angstia.Ja toivottavasti herättäisi näitä heitteille jättäjiä. Vaikka tuskin heitä tänne eksyy. Ikävä kyllä.
Kiitos taas herätyksestä.
Niin. Ja muistathan ettei niitä äitejä ja isiä saa syyllistää. Voihhan PRKLE! (sorry, En yleensä kiroile)
oma koti kullan kallis.
Vielä kun sais myllyyn vettä
ja sosiaalitantta sallis
lapsillekin kännin.
Täytyyhän sitä varmistaa se perusteellinen aamuherätys, Alastalo -tulee muuten nukuttua liian pitkään, kun kellokin käy jo kesää.
Heh, Olli, sehän on yksi ratkaisu ja onneksi jotkut lapset heiluvat jo kymmenkesäisinä kaljapullon kanssa. Kaikille vaan känni.
On tämä. Huh.
HPY, ehkä lapset katoavat etsiessään niitä vanhempiaan, jotka ovat heidät jättäneet. Eksyvät lopullisesti.
Joo, poljentoa vanhaan malliin uusissa ympyröissä, Lurker.
Nojaa, Polgara...
Ja sitten ei kun takaisin kapakkaan ruikuttamaan, että nyt ne saatanan sosiaalitantat vei meidän kakarat, vaikka aina ollaan hyvää huolta pidetty, ruokaakin ovat saaneet, ja vaatetta päälle, ja takuulla rakastettu on.
9 kuukauden kuluttua murheeseen tehty surutyö on itänyt, maailmaan pullahtaa uusi vauva menetettyjen lasten tilalle, eikä muuta kuin alusta aloittamaan.
Onneksi tuolla lopussa muistui vielä lapsikin mieleen, ensin ajattelin, että se varmaan kiipeää sieltä sängystä ja lähtee kävelemään pihalle...
pidin sen kovin karusta, aika eleettömästä- mutta kuvaavasta kerronnasta.
Pitää on toki hankala, ja kai vääränlainenkin sana, mutta eivätkö nämä tarinat mene juuri tuolla tavalla?
En minä osaa edes olla yllättynyt, tai kauhistella, lienen jo paatunut ja olen kai jo yllättymättä mistään.
Surullista? On toki, mutta noita tarinoita on nähty.