Nainen oli hyvä. Hän oli ystävällinen. Huomaavainen. Hän auttoi vanhukset tien yli, osti lapsille maahan pudonneiden jäätelöpallojen tilalle uudet, piti kaupan ovea auki iltapäivän ruuhkassa kiirehtiville ihmisille, antoi katusoittajalle kaksi euroa, pysähtyi puhumaan naapurin vanhan mummon kanssa, keräsi kadulta roskia, antoi paikkansa linja-autossa raskaana olevalle naiselle.

Nainen oli herkkä. Hän tunsi tuskaa kuullessaan äitien huutavan lapsilleen. Hän itki, kun aurinko kultasi havuisten puiden latvat illan suussa. Häneen sattui, kun hän näki ympärillään hymyttömiä silmiä ja tylyjä suita.

Jospa kaikki olisivat voineet olla samanlaisia kuin hän! Mitään muuta nainen ei toivonut, ja kuten toiveille yleensä on tapana käydä, niin kävi nytkin. Naisen toive ei toteutunut ja maailma pysyi todellisena paikkana ja elämäkin enimmäkseen epätäydellisenä.

****

Pakinaperjantain 25. haaste Elastisen kulmikas ympyrä