-Mitä me syötäis tänään?
-En mä tiedä.
-Mä en jaksa keksii. Mitä
tossa on? Lohta tarjouksessa.
-Vaikka sitä. Uunissa.
-Ei tee mieli. Miks tää
on niin vaikeeta? Mitä sä haluisit?
-No, vaikka sitä lohta.
-Mähän sanoin jo, etten
mä haluu lohta!
-Ok.
-Mä en keksi mitään. Sano
sä.
-Miten olis…uunimakkara?
-En mä haluu
mitään uunimakkaraa. HooKoo blöö ei vaan iske.
-Ei sit.
-Mä oon niin kyllästynyt
tähän. En mä keksi.
-Spagettii ja
jauhelihakastiketta?
-Ääh. Ei huvita. Miks mun
pitää aina päättää mitä me syödään!
-En mä tiedä. Mä kyl
yritin ehdottaa…
-Joo, sun ehdotukset on
just sitä. Sä et koskaan keksi mitään kunnollista!
-No…
-Miksei me voitais syödä
vaikka tuorepastaa ja pestoo? Se tulis nopeesti.
-Miksei, sehän on ihan
hyvää.
-Mä vihaan ruuanlaittoo.
Sun pitäis kans joskus tehdä jotain. Tai ees keksii mitä me syödään. Mä saan aina tehdä kaiken.
-Kai mä joskus keksin.
-Sen kun näkis. Sä
kuolisit nälkään ilman mua.
Niin, Tuima, ei noita asioita kerrota, jokainen voi lukea omalla tavallaan.
En tajua, miten inhoankin niin syvästi ruuanlaittoa, että aggressiot heräävät heti, kun joku alkaa odottaa minulta luovuutta tuolla saralla. Nimimerkillä "ranskikset uuniin ja nakkeja perään" :)
Mutta tuo oli paha, että "kuolisit nälkään ilman mua"!
Niin elämänmakuinen.
ps
Eräs hissukkamies kuiskasi tienristeyksessä, 25 vuoden yhteiselon loppuvihellyksenä vaimolle: "Olen aina inhonnu laittamaasi lihamureketta, minne tyrkkäät sipulikeittopussin." "Oisit sanonu ajoissa", virkkoi erotettu.
Tosin meillä harvinaista. Mä ostan ruuat ja valmistan. Sillä siisti.
Kirjoituksesta anna 10+ ja Papukaija merkin!
minä juuri aamulla ostin lohta.
Heh, Talvia, vai teilläkin, ei nauravia vaan aggressiivisia nakkeja:))'
Totta, Celia, makuja on monia ja harvoin ne ovat yhteneväiset -diktatuuri on välillä paikallaan.
Joo, Elegia, elämänmakuinen -ja kunhan saa syödäkseen!
HPY, tuttua tarinaa siis...
Ihan hyvä neuvo, Paju, ajoissa asiaan kiinni, ehkä säästytään väärintulkinnoilta ja oletuksilta silloin.
Alastalo, pisteet sinullekin! Onko helppo keksiä ruokia...?
Lipsuttele ihan vaan itse tykönäsi, Reiska.
Hyvä neuvo, Pantteri, ja sen toisen pitäisi sitten vaan myös tyytyä siihen, mitä toinen valmistaa ruuaksi.
mun tänhetkinen pääruoka on leivänpaahtimessa paahdettu ruisleipä. en o vielä kyllästyny.
Päivän ruoan keksiminen on melkein aina yhtä vaikeaa, vaikka meillä siihen ei liitykään muuta skismaa tai ruoanlaittokiistaa. Mutta välillä tuntuu että maailmasta ovat ruokalajit loppu kun ei keksi mitään ja joka päivä pitäisi kuitenkin syödä. Siksi meillä soitetaankin kolme kertaa viikossa epätoivoisina noutoruokaa kun kelausta on kestänyt niin kauan ettei kukaan jaksa enää kauppaan...
Toivon mukaan ei tule kuitenkaan riitaa itsensä kanssa, Johanna:))
Hyvin nämä kirjoitukset aina kolahtavat, vaikka näkökulmia olisi kymmeniä.
Mies laittaa meillä ruuan lähes aina. Joskus saan sellaisia kohtauksia, että tutkin reseptejä ja yritän kokeilla joitakin uusia makuja. Mies kehuu keitoksiani, ja minä tiedän oikein hyvin syyn: se haluaisi välttyä ruuanlaitolta.
Peruselintarvikkeet voivat eri ihmisille merkitä eri asioita, olen huomannut...
Meillä minä teen pääasiassa ruuan, Vaimo silloin kun minua ei nappaa. Ruuanteosta emme riitele. Ruoka-aineita meillä ostetaan perusaineet ja niistä mä sitten sävellän. Rakastan ruuanlaittoa vaikka joskus mielen ollessa alamaissa se tuntuukin ylitsepääsemättömältä toimelta. Silloin tyydytään peruskastikeeseen kera perunoiden/pastan/riisin. Muuten syödään minun mielikuvitukseni ja ruokaohjekirjapinon seasta löytyviä kulinaarisia halpisruokia! Hyvää, nam;)