Todella hyvä teksti ja aihe tärkeä. Ja niin totta usein. Olennaisen kiteyttäminen on sinun vahvuutesi. Kiitos tästä.

Tärkeä aihe.

Jotenkin tuli mieleen nainen, joka puhuu exälleen. On ilmeisesti puhunut asiasta jo liiton aikana ja on nyt lopen kyllästynyt vihdoinkin asian hiffanneen miehen ruikutuksiin.

Kiitos, Sivuaskel.

Joo, Tuima, saattaa olla puhe exälle tai itsensä ruoskimispuhekin.

Tekisi mieli lähettää tämä siskolle, joka mielestäni laiminlyö nykyhetkeä lastensa kanssa. Luultavasti teksti olisi himpun verran liian rajua kuitenkin...

Joo, kannattaa ainakin harkita tarkoin, Ahmatti...

Lapset ovat vain lainassa, eikös niin sanottu jossain laulussa kauniisti. Sitä ei vaan tajua silloin, kun ne ovat ärsyttäviä ja uhmaisia.

Niinpä. Nyt soveltuu lapsiin, mutta myös moneen muuhunkin asiaan....

Ei sitä koko ajan edes jaksa, Pantteri, sekin on totta.

Kyllä, Johanna, sopii moneen asiaan: ihmisellä on loistava kyky elää joko menneessä tai tulevassa, mutta vaikeampaa tuntua elää tässä ja nyt.

Ryhdisty! senkin nörttinössö! Ala hyräillä sitä laulua "sinun lapasesi eivät ole sinun lapasiasi..."

Täysosuma – taas!

Kiitos kun puhut lasten puolesta (heidän tarpeistaan). Niin paljon on mätää ja hätää kodin seinien sisäpuolella; hyvä kun avaat ovet ja näytät.

Ihan perusteellinen aamuherätys, niin kuin mainoksessakin luvataan :) Ei tullut edes huono omatunto, joten kai minä sentään olen täällä nyt. Eikä minulla ole edes ketään kenelle lähettää tämä tarina. Hyvin alkoi päivä siis täällä päässä.

Hyvä aihe ja hyvää herättelytekstiä, joka taatusti pistää miettimään!

Mukavaa tiistaita SusuPetal :)
minulle tuli mieleen, että ehkä olisi pitänyt hankkia lapsia aikanaan...
en tiedä, parempi ehkä näin. Minulla on liian korkeita vaatimuksia vanhemmuuden suhteen. Olisin varmasti kantanut päivittäin huonoa omaatuntoa lasten vuoksi, että olen huono isä ym.

Upeaa tekstiä. Ja niin tärkeää. Olen monelle sanonut ja menettänyt ystäviä tämän takia. Totuus on vain liian tuskaista.

Lapsemme ovat meille vain lainaa. Lapsuus on niin lyhyt.
Ja me vanhemmat olemme lapsiamme varten. Ei päinvastoin. Kuka kertoisi tämän asian nykyajan vanhemmille jotka tukkaputkella painavat pitkää päivää.

mukavia ufoomiehiä kuvassas i

he rakastavatkin lapsia

Heissan.

Hyvä ja niin usein tosi kirjoitus jälleen. Kiitos!

Ihan vähäsen kuitenkin rohkenen olla eri mieltä. Tai kertoa omasta elämästäni; Esikoiseni täytti juuri seitsemän vuotta. Äskettäin huomasin, että pienestä ja tyhmästä onkin tullut jo iso ja fiksu. Nykyään Esikoisen kanssa on tosi kiva mennä ja tehdä. Nautin ihan eri tavalla hänen seurastaan kuin aiemmin. Ja toivottavasti tässä on vielä muutama vuosi siihen, kun äidin seura ei enää kelpaakaan.

Ne kersat. Aina pyörimässä jaloissa..

Lapset eivät todellakaan ole huomenna - paitsi valo- ja videokuvissa. Siksi kai kuvista kannetaan suurempaa huolta kuin kuvattavista.

Nyt on hyva aika tehda asiota, mutta mita sitten kun on myohassa. Esimerkiksi kommentoinnissa. Olisin mielellani kommentoinut nyt heti, mutta kun nyt on jo mennytta aikaa ja kaikki ovat jo ehtineet sen tehda, niin kannattako minun kommentoida nain jalkikateen, kun nyt ei ole enaa nyt?

Tärkeä tarina jälleen, pani pohtimaan erään läheiseni perhettä ja heidän suhdettaan lapsiinsa...

Niinhän se on monessa muussakin asiassa, aina odottaa jotain muuta tulevaksi, kun pitäisi nauttia tästä nykyisestä olemassaolevasta. Lapsille antaa aikaa silloin kun ovat pieniä ja tarvitsevat, usein sitä vaan herää siihen, että mihin kaikki aika on kulunut...

Täälläkin on tapahtunut vaikka mitä, kun olen ollut vähän aikaa poissa blogimaailmasta. Pitää käydä oikein ajan kanssa lukemassa noi tarinat.

Reiska, sinunko lapaset ne ovatkin????

Paju, lasten puolesta ei voi puhua liikaa. Aikuiset pitävät puolensa usein kiitettävästi, mutta kuka kysyy, mitä lapsi ajattelee.

Heh, Allyalias, turha tilata aamulehteä, kahvin saa väärään kurkkuun susua lukemallakin.

Marko, huono omatunto ja syyllisyys tulevat samassa paketissa, kun saa lapsia -ja se on hyvää ja tervettäkin. Osoittaa, että pystyy asettumaan myös toisen, sen lapsen, asemaan, eikä ajatukset pyöri vain oman navan ja hyvinvoinnin ympärillä.
En minä usko, että sinusta olisi tullut huono isä, olet ajatteleva ja tunteva ihminen.

Vanhemmat ovat lapsia varten, totta, Alastalo, eikä niin, että nopeasti lapset itsenäisiksi ja mahdollisimman helppohoitoisiksi.

Hmm, Terra, mistä sen tietää, että ufomiehet rakastavat lapsia??

Totta kai se oleminen lasten kanssa muuttuu, Mimerkki, vanhemman lapsen kanssa oleminen on ihan eri kuin pienen, ja se oleminen saattaa tyydyttää vanhempaa eri tavalla, mutta tärkeintä on kai se, että vaikka tekeminen lapsen kanssa ei aina ole niin mukavaa tai tunnu omalta, että se lapsi on kuitenkin aina yhtä tärkeä, riippumatta lapsen iästä. Ja niin on varmaan teilläkin:)

Olli, ei ne pyöri jaloissa, kun ottaa ne syliin:))

Tuo on totta, Helanes, Nykyisyyden dokumentointi ajaa joskus nykyisyyden elämisen ohi.

Jaa-a, anonyymi, siinäpä sinulla pohtimista. Kerro, mihin johtopäätökseen päädyt.

Salka, esimerkkejä löytyy varmaan jokaisen lähipiiristä ja varmaan omasta itsestäkin aina välillä. Onneksi kukaan ei ole täydellinen.
Riittävä pitää vaan olla.

Titta, haikaillaan menneitä, odotetaan tulevaa, unohdetaan nyt. Niinhän se joskus menee.

Auts. Iso sellainen.

Höh, Vintti, ei mitään autsia -ei tämän jutun tarkoitus ole autsittaa, jos autsia on ihan tarpeeksi jo muutenkin elämässä.
Nih.

Mää oon ihan eri mieltä siun kanssa. On hyvä, että autsittaa. Hyvä, että joku tuntuu jossain.

Autsilla on positiivinenkin merkitys- jos sen avulla kykenee muuttamaan edes jonkun pienen toimintamallin. Kyllä tuota tekstiä lukiessa oivaltaa ja näkee kaikesta huolimatta itsessäänkin monta asiaa.
Sanon, että kipeydestä huolimatta iso auts. positiivinen.

Nojoo, jos sen autsin pystyy ottamaan (positiivisena) muistutuksena, niin sitten se on hyvä.
Ja hyvä, että autsittaa, sekin on totta, sillä ilman autsia muutos ei ala. Se pienikin muutos. Ja muutoksethan tekevät usein kipeää.

Totta, Vintti.

Kaikki on nyt. Kaikki muukin kuin lapset.

Mietin joskus kuvaa missä menneisyys ja tulevaisuus ovat jalkojen alla kulkevan suoran eri päät. Jos siinä suorassa on nykyhetkeä edustava poikkiviiva, niin missä kohdassa sihen poikkiviivaan nähden itse seisoisi. Kurottaisiko tulevaan, riippuisiko menneessä vai osaisiko olla nyt. Välillä osaakin. Ei aina.

Niinhän se nyt pätee muuhunkin. Elämiseen.
Uskon, että ihmisen asema tuolla kuvailemallasi janalla vaihtelee eri elämäntilanteiden mukaan, joskus joutuu tähyämään tulevaan, joskus joutuu pitämään kiinni menneestä. Kaikkea. Kunhan myös huomaa sen poikkiviivan.

Kommentoinhan mina, vaikka nyt oli jo mennytta.
Ongelma on se etta nyt ei kesta kovinkaan kauan.
Ehka kannattaa kuitenkin tehda asioita vaikka olisikin pikkasen myohassa.

uskoo anonyymi hpy

Toivotaan, ettei ole myöhäistä, HPY.

Kuka jaksaa kirjottaa jotai tämmöst maailman turhint asiaa tänne johonki maailman turhimpaan paikkaan. ESPN. Pelatkaa vaiks sitä mieluummi ku kirjotatte tänne jotai vammast. Kannattaa käyttää kaikki aika siihe et miettii et mite rikastuu ja tulee hyvä elämä. Jollei oo rikas ni ei voi olla hyvää elämää. Raha on maailman tärkein asia.

Herra paska-apina, aika on rahaa eli turha tuhlata aikaansa tänne.

Tulee mieleeni, mutta eri kontekstista, että Elämä on; se ei ole nyt eilen eikä nyt huomenna, se on nyt nyt, tässä. Niin tai onhan siinä nyt se eilinenkin ja myös ideana huominen. Lapsi osaa luonnostaan olla nyt, ollaan nyt läsnä.

Nyt nyt. Lapsilla on se taito todellakin, Dille Tantti. Aikuinenkin osaa joskus, aina ei tosin ole mahdollisuus, valitettavasti.