-Suomen Kyselykeskuksesta, päivää. Olisikohan…
-Ihanaa, että soitit. Kiitos, kiitos, kiitos!

-Äh, Matti Ka…
-Kun kukaan ei enää koskaan soita, kaikki vain lähettävät meilejä ja minä tulen hulluksi!

-Äh…tästä kyselystä…
-Ilman muuta, antaa tulla!

-Hmm, siis tutkimme suomalaisten onnellisuuden tasoa ja tässä olisi…
-Tuntuu ihanalta kuulla aikuisen ääni!

-Niin, tässä olisi muutama taustakysymys ensin eli teidän ikänne. Kuulutteko siis ikäluokkaan alle 20, 20-30…
-Liian paljon.

-Siis? Anteeksi?
-Olen liian vanha. Seuraava kysymys!

-No, sitten perheen jäsenet.
-Liian paljon.

-Anteeksi?
-Lapsia on liian paljon.

-Ahaa, ja ….
-Liian paljon ja liian äänekkäitä, paitsi nyt, kun ovat kaikki angiinassa. Nyt on ihanan hiljaista. Ollut jo kolme päivää. Taudeissa on omat hyvätkin puolensa. Voisivat olla aina kipeitä. Paitsi ei vatsataudissa. Ei, ei ripulia enää. Eikä oksennuksia. Angiina on ihanaa.

-Jaa…
-Miehiä liian vähän.

-Anteeksi?
-On vain yksi mies ja sekin matkatöissä. Ei koskaan kotona. Miehiä pitäisi olla enemmän. Ehdottomasti.

-Eli siis montako lasta? Teillä ja miehellänne siis, näihin taustatietoihin.
-Älä turhaan teitittele, en minä niin vanha ole. Viisi.

-Viisi, siis niitä lapsia?
-No, ei miehiäkään.

-Eipä tietenkään.
-Ei. Valitettavasti. Miehiä voisi hyvinkin olla viisi ja lapsia yksi. Tai ei yhtään. Siis lasta.

-No, sitten näihin kysymyksiin…
-Minä en ole ollut ulkona kolmeen päivään. Onko siellä hyvä ilma?

-Ai, täällä? Onhan tuo ihan hyvä, aurinko paistaa.
-Täällä näyttää satavan. Mistä sinä soitat?

-Jyväskylästä….
-Täällä sataa. Helsingissä. Me asumme Helsingissä. Onko Jyväskylä mukava paikka? En ole koskaan käynyt.

-Onhan tämä, siis, hmmm, siis näihin kysymyksiin…
-Ihanaa puhua jonkun aikuisen kanssa.

-Niin, ja tuota sitten…
-Tekeekö sinun joskus mieli tappaa itsesi?

-Häh…
-Tai lapsesi tai miehesi? Tai kaikki? Ja lopuksi itsesi.

-Tuota…
-Ei varmaan, sinähän et ole äiti.

-En ole…
-Minä olen äiti.

-Niin minä olin ymmärtävinäni
-Ihanaa, että joku ymmärtää! Joskus minusta tuntuu, että tulen hulluksi!

-Tuota…

-Tai sitten minä olen jo hullu. Kai sitä on hullu. Viisi lasta. Yksi mies. Ei se ole kovin järkevää.

-Niin…
-Vähemmästäkin sekoaa, vai mitä luulet?

-Niin…
-En minä oikeasti haluaisi ketään kuristaa. En ainakaan kovin paljon. Vähän vaan. Muutaman.

-Niin, ette kai…
-Sinuttele vaan, minusta tuntuu kuin me olisimme jo hyviä ystäviä.

-Jospa minä soittaisin joskus myöhemmin…
-Niin kai. Kohta joku niistä herää ja haluaa jotain. Ei tätä kauan kestä.

-Mikä ei kestä kauan?
-Tämä hiljaisuus. Tämä onni. Sen peräänhän sinä kyselit? Mutta, soitellaan.
*******

Pakinaperjantain 19. haaste Paha päivä.