Tää olis äiti. Tää olis isi. Tää äiti menis nyt kauppaan. Tää isi nukkuis täs. Tää olis niiden laps. Se leikkis täs. Tää äiti ei ottais sitä kauppaan. Leiki ihan hiljaa, ettei isi herää, tää äiti sanois ja sitten se menis. Se sanois hei-hei.

Täl lapsel olis nälkä ja se menis sit keittöön, mut jääkaapis ei olis mitään, ku se äiti ei oo vielä tullut ja sitten tää lapsi menis kattoon telkkarii ja sitten tää isi huutais, et vittu ja saatana ja perkele telkkari pienemmälle ku se nukkuis.

Nyt tää äiti tulis kaupast. Tää laps ei itkis enää ku se sais suklaata. Sit tää äiti laittais maidon jääkaappiin ja sit se kysyis syödäänks pinaattiletut kylmänä vai pitääks ne lämmittää. Sit nää söis ja jois maitoo ja sit tää isi tulis ja kysyis tält äidlt et missä ne kaljat on ja tää äiti alkais itkeen ja sit tää äiti sanois ettei se muistanut eikä ollut rahaa.

Sit tulis ilta ja tää äiti ja tää laps kattois telkkarii ja tää laps silittäis äitii ku se itkee ku sillä on pipi pää ku tää isi olis lyönyt sitä ennen ku se lähti. Ne kattois videoita. Muumeja.