Aiiika paha... Toisaalta muistan,että meidän lähelläkin asui ns. outo setä, jonka kanssa ei saanut lähteä mihinkään ,> Minusta vain tuntuu, että vielä 60- ja 70-luvuillakin "poikkeavia" pidettiin vain outoina ja annettiin olla, jos mitään vakavampaa ei tapahtunut. Mikä sitten on vakavaa, onkin jo toinen kysymys. En kyllä uskoisi kenenkään saaneen tuosta elinikäisiä traumoja. Ehkä olen väärässä. Mutta tuolloin ei ollut internettiä, lapset eivät olleet lähes alasti farkku- ja alkkarimainoksissa jne. En halua mitenkään puolustaa pedofiilejä, mutta, niin..mitenkähän tämän sanoisi. Onkohan tämäkin yhteiskunnan muuttumisen sivutuotetta?

Tota, mun miälest se on ihan selkeesti Leonardo, siis Leo niinku jellona ja sit koko nii Leonaro daVinci. Ett sillee, tai sitt vaa Leo the Lion! ;D

Otappas toi Vincent pois ---- täällä ruudut hyppii nyt miten sattuu!! Sorten, mä en tiä mikä tätä matolaatikkoo hypyyttää - ei ole mun vika =O

Pikku kylässä kasvaneena, jossakin Hiijessä, kallistun
Polgaran suuntaan.
Yhteisö hoiti tuollaiset asiat keskuudessaan ellei sitten
hommat mennyt aivan poskettomaksi. Silloin tarvittiin
polliisi ja ruumisauto. Yleensä.
Nykyisinhän oikeastaan ainut joka hirviää pentuansa
pusutella ja hyväillä on äiti, ilman pahan suopia silmiä.
Onnittelut Susulle näkökulmasta, useimmissa tapauk-
sissa rangastuksista pahin on naureskelu ja mitätöinti.

Hienon jutun sait kirjoitettua tuosta aiheesta. Samoja fiiliksiä tuli kuin Polgaralla ja Oh-show-tah hoi-ne-ne. Tuo toffee oli ihanan inhottava lisä tarinaan.

Hieno tarina ilman pahaa käännettä. Tiesi heti alusta mistä oli kyse.

Ja nykyäänhän ei edes isät uskalla omia lapsiaan silitellä julkisesti. Saati sitten tälläinen perhepäivähoitajan aviomies hoitolapsia. Ikäväksi kyttäämiseksi ja pelkäämiseksi on mennyt.

Hyväntuuliseksi tekevä tarina :-)
mainio kerrassaan.

jostain Heikki varmaan löysi uuden pihapiirin ja keinun.

onneks ei käyny kellekään pahemmin!

Voi että sulla on kiva tyyli. Tykkään tosi paljon.

Seka tarina etta kommentit saavat ajattelemaan. Mitenkohan asiat olivat? Oikeastaan?

Mikseivät lasten vanhemmat puuttuneet asiaan?

Muistelen, että yksi liikaa lapsista pitänyt, namusedäksi nimitetty, kuljeskeli meidänkin pihallamme. Jossain välissä muutamat isät, sodankäyneitä miehiä, kävivät juttelemassa sedän kanssa eikä sitä sen jälkeen enää näkynyt.

Kaikissa asioissa on monta katsontakantaa.. ja niitä voi käsitellä usealla eri tavalla. Se hysteerisin tapa on harvoin se paras..

Niin, Polgara, mikä sitten on vakavaa, missä menee rajaa. Minun muistikuvani on samanlainen, noita outoja setiä oli, niitä karteltiin, mutta eivät ne minnekään hävinneet. Vanhemmat saattoivat sanoa, että katso nyt, ettet sen kanssa lähde tms.
Mutta, entä jos jotain pahempaa olisi tapahtunut? Vai tapahtuiko ja vaiettiinko siitä?

No, terve Vincent, tänne eksyit. Ei nyt sanota hus-hus, vaikka emäntä niin yrittääkin ehdottaa.

Heh, Oh-show-tah hoi-ne-ne, vai Hiijessä olet kasvanut. Niin, äärimmäisyydet eivät ole hyväksi. Pahan suopia silmiä on paljon, huomaa itsekin omaavansa sellaiset aina silloin tällöin.

No hyvä, jos kelpasi, Ally. Toivoit huumoria tarinaan, se oli aikamoinen haaste tähän aiheeseen, toivottavasti onnistui edes vähän. Toffee on välillä aika inhaa...

Alastalo, kyttäämistä varmaan on, ja on surullista, kun ajattelee, millaiseksi maailma on mennyt. Missä vaiheessa rakkauden ja välittämisen eleistä on tullut paha asia? Onneksi omaan suhtautumiseen voi vaikuttaa, opettaa itseään näkemään, että on myös pyyteetöntä toimintaa.
Onhan...?

Niin minäkin luulen, Vintti. Ikuinen kulkija, tuo Heikki. Kunnes vilauttaa väärässä paikassa ja tulee turpiin.

Niin on, Miss Foxy, sillä eihän ennen vanhaan ollut kuitenkaan täysin turvallista aikaa, vaikka niin on muisteluissa ja kaikki paha kuuluu nykyaikaan.

Kiitos, Pauliinan.

Niin, HPY, sitä ei tiedä. Voihan olla, että joku lapsista oli ottanut tavaksi käydä jopa Heikin kotona ja mitä siellä tapahtui, niin...tämä juttu oli yhdestä näkökulmasta, yhden lapsen kokemus.

Ehkä lapset eivät olleet kertoneet vanhemmille mitään, Tuima? Jospa Heikki oli kieltänyt, sanonut, että tämä on meidän yhteinen pikku salaisuus? Että jos kerrotte, saatte vanhemmilta piiskaa, enkä minäkään enää anna toffeeta?
Tai sitten vanhemmat pitivät Heikkiä vaarattomana...?

Tuo on aika suora ja hyvä tapa toimia, Jussi. Ainakin sen pihapiirin osalta tilanne ratkesi, mutta todennäköisesti se namusetä vain vaihtoi maisemaa.

Hysteria on harvoin hyväksi, Olli. Joskus se on kuitenkin paikallaan, jos sen avulla havahduttaa ihmiset tajuamaan jotain oleellista. Pidemmän päälle ei kuitenkaan.

Vanhemmat eivät olisi pitäneet Heikkiä vaarattomana, jos olisivat tietäneet mitä sai Jussin tekemään.

Näin on Tuima, siispä vanhemmille ei kerrottu mitään.

Tarina on hieno: muistan itse 3. linjalta miehen, joka järjesti meille pojille juoksukilpailuja tms, että sai syyn jakaa karkkia, mutta elintään ei tainnut heilutella.
Mitä omaan poikaan tulee, hyvän yön poskipusu on hälle usein liikaa, pitää piiloutua peiton alle ja huudella "yäk, likapusu". Bussissa meininki on niin rento, että puolitutut ovat ihastelleet yhteistyötä ja vieraat joskus hymyilevät kauniisti meitä katsellen. Niettä ei pelottaisi antaa "likapusua" sielläkään.

Likapusu:) Joo, jossain vaiheessa halaaminen ja pusut ällöttävät(muka) omia lapsia, mutta mitenkähän on oikeasti.
Hamsterien invaasio näköjään tässäkin kommenttilaatikossa:))

Minäkin pidin tästä tarinasta vaikka aihe onkin yleensä tabu. Hyvin kirjoitit, ei tullut pahaa makua suuhun vaikka olenkin aika mustavalkoinen tuollaisten setien suhteen...

Tämä oli haastava aihe, Salka, Ally heitti pahan alkulauseen ja kun toivomuksena oli vielä huumori, niin piti todellakin miettiä, miten tällaista aihetta ylipäänsä voi huumorilla lähestyä, koska hauskahan aihe ei ole, tarjoaa sen sitten missä kuorrutteessa tahansa.

Meidän kylällä oli kans namusetä, huijattiin kavereiden kanssa sen karkit mutta ei menty tapaamaan. 12 vuotiaana (kaveri 13) tarvittiin tupakkarahaa, siivottiin vanhan miehen asuntoa. Pyysi meitä sit "voimistelemaan" sukkahousuissa ja muuta sellaista. Ei suostuttu, mutta kiristettiin sedältä rahaa kai vitoset tai kympit, uhattiin että kerrotaan kotona. Saatiin lisää tupakkaa rahoilla. Lapset siihen aikaan osasivat puolustautua, pedofiilien uhrejahan ovat usein rakkaudettomat lapset. En usko että meille traumaa jäi, huvitti lähinnä. Liikuttiin usein porukoissa, ei ketään voinut napata uhriksi kun olis iso lauma lapsia ympärillä. Kodi seinien sisällä sitten kautta aikain on ollut insestiä ja muuta.

Varmaan juuri tuo, Genoveeva, kun liikutaan porukalla, mahdollistaa kertomasi -pääsee itse käyttämään hyväksi, asetelmat kääntyvät. Mutta yksin ollessa, ja rakkautta kokematon lapsi hakeee hyväksyntää ehkä tällaisissa paikoissa.

Insestin osuus pedofiiliassa on vain parin prosentin luokkaa.

Tulin tännekin vielä kommentoimaan kun kysyit Hanniska-Heikin nimen alkuperästä. Ainakin tietääkseni vetäisin sen hatusta sinua varten, mutta joskus saattaa mielen kerroksiin tarttua nimiä jostain... En siis uskalla olla satavarma etten olisi kuullut tuota nimeä jossain :)

Näin saattaa olla, anonyymi.

"Aikaisemmin puhuttiin vain joistakin sadoista lapsista, joita hyväksikäytetään vuosittain maassamme. Nyt puhutaan jo tuhansista lapsista. Edelleenkin asiaan liittyy torjuntaa, joka toisinaan vaikeuttaa asiallista ja neutraalia suhtautumista tähän vakavaan ongelmaan.

Lastensuojelun Keskusliitto teki vuonna 1988 tutkimuksen, jossa peruskoulun 9-luokkalaisilta eli 15- ja 16-vuotiailta tiedusteltiin sitä, olivatko he joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. 7 % tytöistä ja 3 % pojista vastasi joutuneensa hyväksikäytön kohteeksi. Insestin eli perheen sisäisen hyväksikäytön osuus oli hieman alle 1 %. Insestin yleisyys on erilaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa vaihdellut 1 %:sta 12 %:iin ja isä-tytär insestin yleisyys noin 1 %:sta 4,5 %:iin (Sariola 1990). Vähintäänkin 1 %:n lapsista voidaan luotettavalla tavalla arvioida joutuvan insestin eli perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. "

Tuo ylläoleva teksti on täältä:

http://www.taksvarkki.fi/arkisto/ope1997.html

Niin, Ally, jäin vain miettimään sitä, koska tuo nimi kuulosti jotenkin niin todelliselta.

Ohhoh. Hyvin tehty tarina, mutta aikamoista ristivetoa herätti sisuskaluissa; tälle voi hymyillä ja Hanniska-Heikin voi nähdä harmittomana kylähulluna jos on itse säästynyt pedoilta. Ja tässä on muuten yksi olennainen juttu mikä tekee pedosta joko ahdistavan ja petomaisen tai harmittoman ja säälittävän: onko sinuun koskettu vastoin tahtoasi vai oletko itse vapaasta tahdostasi koskenut.

Nabokovin Lolitan namusetä oli myös H. H..

Niin olikin! H.H! Kiitos huomiosta, Kutuharju.
Totta, ristivetoa tunsin minäkin kirjoittaessani tätä. Ja niin, onko sinuun koskettu vai ei, vaikuttaa kyllä siihen, minkälaisena näkee pedofiilit tai miten suhtautuu tällaiseen tarinaan.

Susu mikä se pippeli on?

Ota Reiska leveä haara-asento ja kurkkaa sinne haarojen väliin. Jos sieltä roikkuu jotain, niin se voi olla se pippeli.
Tai sitten se on tuhman hauvan häntä.

Suit you, sir.

Oho, vedin vahingossa spakaatin - ei sieltä roiku mitään mut mä halkesin.

Kirjoitat hyvin naista asioista, niin kuin perhevakivallasta myos. Ne ovat asioita joista on hyva puhua, silla niista ollaan kuitenkin usien hiljaa. Kaikenlaista piilovakivaltaa on ymparillamme paljon enemman kuin voisimme uskoa, silla uhrit eivat halua puhua siita. Se on heille hapean aihe.

Valitkaa ensi kerralla joku teita vahvempi uhri, on asia mita toivotan kaikenlaisille pahoinpitelijoille ympari maailmaa.

Olin yhdentoista ja menin yksikseni hiihtelemään järven jäälle, jonka rannoille kotikaupunki oli rakennettu.

Hiihtolenkin jälkeen nostin satamassa sukset olalle ja lähdin astelemaan kotiin päin kaupungin keskustaan. Vaistosin jotain omituista: joku kulkee kintereilläni. Käännyin katsomaan. Iso vieras mies poraa silmänsä silmääni, hymyilee. Hätäännyn. Lapsen epälogiikalla luulen pääseväni hänestä eroon kun käännyn pääkadulta kaupungin kapeille kujille. Mutta ei, mies seuraa kuin varjo. Lähden juoksemaan, toinen sauva putoaa, sukset sentään pysyvät olalla. Mies lönkyttää perässä. Muita ihmisiä ei rännikadulla missään.

Lopulta olen kotiovella, eikä mies tule porraskäytävään.

En ollut ikinä kuullut pedofiliasta (namusetäilystä), mutta aavistin vaaran, jonka sisältöä en tajunnut.

Onpas hyvin kirjoitettu tarina taas kerran. Nautinnollista luettavaa, vaikka tarina sinänsä ei ole välttämättä nautinnollinen. Kertoo kylläkin ajasta, jota ei enää ole. Ei nykylapsia toffee enää houkuta eikä Aku Ankka.

Voi ei, Reiska! Olisit tyytynyt spagettiin!!! No, halki, poikki ja pinoon, eihän siinä muuta.

HPY, tarina on hyvä muoto kirjoittaa asioista, joista mielummin vaietaan. Tarinan avulla saa ehkä hienovaraisemmin(ja tehokkaammin) esille asioita, jotka esim. lehtiartikkelista luettuna muuttuvat vain paperitiikereiksi.

Vaistosi pelasivat, Paju. Olet varmaan ollut todella peloissasi, hätä välittyi kertomastasi. Onneksi monella lapsella nuo vaistot pelastavat.

Ei, Panttteri, nykyään houkutellaan pelikonsoleilla ja peleillä lapsia mukaan.

Ennen ku mä vedin sen spakaatin niin ihan niinku joku narus olis... Mut hei oonksä mä ny Susu aikuinen nainen ku mä halkesin sillai van vähän (Paula Koivuniemi) ja pistän suihketta kainaloon (ai se tais olla Mikko Alatalo) ja meen Maestroon vai olisko Storyville?

Aikuiset naiset on kyllä kamalan fiksuja, joten en nyt ihan tiedä sinusta, Reiska. Mutta sähän voisit olla vaikka Susan, jos sulla on sellaista tulvamaista halkeamisen ja vuotamisen halua. Käviskö tää?

Ei mulloo mitään vedenpaisumuksen halua, höh... kengät kyllä vuotaa, niisson reikä... Susan? Kuka se on? Mikä sen blogi on? ÄÄÄäääää :-(

Hei, mutta tuohan on hyvä kysymys! Onko Susanilla oma blogi? Jos ei, niin miksi ei???
Laita kenkään tappi.

Mitenkä minä laitan tapin kun se on sulla lainassa ja epäilen kyllä missä.

Täällä mitään lainassa ole, kun sulla ei ole mitä lainata. Nih.

Kertomuksesta tuli mieleen yksi omituinen mies lapsuudesta, en silloin tiennyt mikä hän oli ja mitä pyysi poikia tekemään. Veljeni kertoi myöhemmin, kauhukseni. Mies oli ollut pahassa onnettomuudessa ja siitä oli jäänyt jäljet sisälle ja päälle.

Näitä tarinoita kuulee aina silloin tällöin, Alma. Surullista.

Hyvin kirjoitettu, Susupetal.
Tuollaisesta tapahtumasta jää lapselle elinikäiset haavat. Vaikka ulkoisesti meneekin "hyvin", niin tunne-elämä on saanut syviä haavoja. Pedofiilin uhri tunnistaa harvoin tunteitaan aikuisenakaan, sillä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on niin rankka asia kohdata. Tuollaista ei saisi tapahtua kenellekään -ei missään eikä ikinä!
Surullinen

Totta, Surullinen. Seksuaalisen hyväksikäytön työntää mielen perukoille, varsinkin, jos se tapahtuu, kun on hyvin nuori. Ja miksei myös vanhempanakin.
Kun on aikuinen, mieltä jäytää epämääräinen paha olo, tunne, josta ei saa kiinni, koska ei muista, ei halua muistaa, mitä on kokenut. Se on rankkaa.