Ne sanoo mulle, ettei ne leiki mun kanssa. Mee kotiin. Me ei haluta sua pihalle. Mee pois. Mä menen keinumaan, mutta ne tulee ja alkaa heittää hiekkaa mun päälle. Ne pysäyttää keinun ja sanoo, että häivy tästä pihalta. Mee pois.
Mä menen hiekkalaatikolle. Odotan, että äiti tulee töistä. Kohta se tulee. Ja kun se tulee, mä menen sisälle, piirrän, enkä tuu enää ulos. Äiti on sitten kotona, eikä mua pelota. Se tekee ruokaa ja mä piirrän ja sitten me syödään. Ihan kohta. Kohta äiti tulee. Ei se tule, ne sanoo. Se on kuollut. Se tappo itsensä ja jäi auton alle ja sulla ei oo enää äitiä. Mee pois meidän pihalta. Hyppää jokeen. Me ei haluta leikkii sun kanssa. Hyppää jokeen. Jos sä et hyppää, me työnnetään sut sinne. Mee jo.
Ne alkaa tyrkkiä mua selästä ja kun mä kaadun, ne repii mut ylös ja jatkaa työntämistä. Eteenpäin, eteenpäin, mars-mars, ne laulaa ja mä tunnen jo joen hajun ja mulle tulee paha olo ja ne työntää ja sitten ne lopettaa, mutta mä kävelen eteenpäin ja joki tulee lähemmäs, sinne ei ole pitkä matka, mä näen jo ruskean veden ja mä tiedän, että mun täytyy hypätä sinne ihan itse, sillä muuten ne tulee ja tyrkkäsee mut, enkä mä halua enää niitä.

Mitä sä teet, mä kuulen, kun se huutaa. Tuu heti pois sieltä. Ei siellä saa leikkiä, sä voit pudota veteen ja hukkua. Nyt heti kotiin. Pitää tehdä ruokaa. Ala jo tulla.