-Mitä sinä oli ajatellut? Mikä kiinnostaa?
-En mä niinku tiedä. Ei oikeestaan mikään noista. Mä haluun
niinku julkkikseks.
-Julkkikseksi…?
-Niin. Se ois niinku ihkuu.
-Niin, mutta millä sinä tulisit julkkikseksi?
-Miten niin millä niinku?
-No…ajattelitko näyttelijää? Laulajaa? Kirjailijaa?
-Ei, kun mä ajattelin niinku julkkista.
-Niin, mutta kyllähän jotain täytyy tehdä, jotta tulee
tunnetuksi.
-No, voisin mä mennä niinku Idolssiin, mutta en mä osaa niinku
laulaa. Muskaris mä kävin kyllä pienenä.
-Niin…
-Ei kai siihen nyt niinku mitään erityist vaadita. Mä niinku
bailaan ja silleen. Ja sit mä voin niinku seurustella jonkun kanssa. Joku
sellainen, joka on jo niinku julkkis. Vaikka joku lätkän pelaaja tai niinku silleen.
-Eli et siis hae nyt yhteishaussa…
-Jos ei oo mitään niinku sellaist julkkiskouluu, niin en mä
sit. Vai voiks Big Brotheriin hakee kans nyt?
-Ei…voi.
-No, ei sit. Kannattaisko mun kattoo niinku guuglest sit
mitä mä niinku tekisin ysin jälkeen?
-Ehkä…
-Mä kysyn, jos äiti keksis niinku jotain. Se on ollut aika
paljon yleisönä, se vois järkätä mulle niinku duunii.
-Duunii?
-Niinku yleisöks telkkariin. Mä voisin vaik kokeilla
karaokee niinku siin tartu mikkiin, tiedäksä?
-En tiedä…
-No jotain, Kestääks tää vielä kauan? Mun pitäis niinku
mennä jo.
-Eiköhän tämä ollut tässä.
-Mä pyydän sit seuraavan sisään. Siel on Miisa, mun bestis.
-Miisa…haluaako hänkin julkkikseks?
-En mä tiedä. Mä luulen, et se tykkäis politiikast. Se
ihkuttaa jotain ministerii tai niinku sellaist. Tai sit se haluu kirjailijaks.
Se tykkää lukee aika paljon. Niille tulee kotiinkin seiska. Mä pyydän sen mun
jälkeen.
-Tee…niin.
*************
Tämä on vastaus
Pakinaperjantain 14. haasteeseen
Koulumuisto -erään kuvitteellisen opon eli opinto-ohjaajan kuvitteellinen muisto...
Vakavasti ajatellen, säälittää ja huolestuttaakin monen nuoren ajatusmaailma ja epärealistinen maailmankuva, jota mm. virtuaalimaailmassa eläminen paljolti tukee.
Vastuunottokyky itsestä ja omasta elämästä hämärtyy ja käsitys arjesta, joka sekin tietysti voi joskus olla kuin elokuvasta.
Hyvä teksti ja sisältö.
Taidan antaa mun murkun lukea tän :-)
Heh, Vintti, kerro sitten, mitä Murkku sanoi!
Vai tositarina, Tavallinen, ehkä niin...:)
Kilautapa, Polgara, olisi kiva saada ammattilaisen mielipide. Itse en ole opo, enkä edes koulussa töissä, tämä on taas vaan omalta osaltani ihan kuvittelua.
No, eihän sitä voi hakea yhteishaussa, jos siellä ei ole BB:ia, Alma...
Niin, Ally, joskus juuri tuossa iässä joillakin on suuria unelmia... pikkusisko taisi sitten palata takaisin?
Niin, Ally, joskus juuri tuossa iässä joillakin on suuria unelmia... pikkusisko taisi sitten palata takaisin?
Ja vanhempien vaikutus näkyy tietysti. Opo-parka ei toki voi mihinkään pakottaa, mutta jos äidille riittää, että lapsesta tulee "yleisöä telkkariin" niin minkäs sille voi.
Ilahduttavaa tässä jutussa oli kuitenkin se, että tyttö tajusi etteivät kyvyt riitä Idolsiin. Taisi tosin olla liian nuorikin vielä osallistuakseen.
Nimim. Ilkeä äiti pakotti minut lukioon, vaikka olisin halunnut pitää "välivuoden" (mitä ikinä sillä tarkoitinkaan).
Raadollisen tosi tarina.
Ainoa mitä vielä voi tähän lisätä on tunnettu sanonta: "Jos nukkuu, ei tapahdu mitään. Mutta on hereillä, voi saada vaikka kalan." (Matti) Tai valmistua julkkikseks.
Mutta tässähän on selvästi kyse ihan tavanomaisesta jutusta, eli vanhemmat, jotka eivät ole itse saavuttaneet julkkiksen ammattia, kannustavat jälkikasvuaan siihen. Mm tilaamalla pakollisen oppimateriaalin (seiska) suoraan kotiin!
T. tulevan graafikon ja tietoliikenneinsinöörin äiti (BO-O-O-RING!)
Hahhah, Holle, toi oli aika hyvä. Joo, eipä sitä itsekään tiennyt tuossa vaiheessa, miksi haluaa isona. En tiedä vieläkään.
Joo, Hiiruska, onhan se mainiota, näin luettuna:)
Vittu joo, Olli(ne vitut muuten unohtuikin tästä jutusta...kaamea moka)!!!!
No, olipa äiti ilkeä, Viivi! Jep, minustakin oli postiivista, ettei ollut Idolsiiin menossa -itsetuntemus siinä mielessä paikallaan.
Huomenta, huomenta Stiina.
Huh, hah ja opolle rommia pullo, Maitzu!
Niin loppuivat sanat, Tuima. Paha paikka.
Tää on kyllä ihan totta. Tähän voi liittää vielä sen, mitä on nähnyt Idolsien karsinnassa: "Mä oon aina haaveillu laulajan ja tähden urasta." Sit se selittää miten paljo se on harjottelu ja miten sen mummu ja pappa sekä kaveritkin kehuu sitä ja karaokessa se on käyny vetämässä pari biisiä. Just joo ja sit sen laulu on niiku variksen raakuntaa. HOhhoijaa ja elämä murskaantuu. Se uhkailee, että kyllä hän vielä näyttää ja hänestä tulee tähti: Seuraavana päivänä iltalehdissä on lööpp. vihaisesta ja suivaantuneesta Idols-kokelaasta, siitä alkaa turhan julkkiksen ura!
Onko itsemainonta sittenkin siellä syvällä, vaikken kuunaan itseäni semmoiseksi tunnustaisi. Tai...
Susu pistää lukijan lujille;) henk.koht.
:) Hyvin kirjoitettu kuten aina!
No, toivon mukaan nykyajan opot ovat mukautuneet nykyaikaan, Liisa:)
Haluan vain sanoa, ettei idolseista huolimatta pidä aliarvioida nuorten käsityskykyä. Varmasti nuorilla on suhteettomia toiveita ja unelmia, väärä käsitys maailmasta jne, mutta eivät he aivan pöljiä ole.
Minusta jutussa kannattaa kiinnittää huomiota myös opon asenteisiin ja kyvyttömyyteen päästä nuoren julkkisheiton taakse oikeaan keskusteluun hänen tulevaisuudestaan.
Aika moni lapsukainen varmaan haaveilee kuuluisuudesta kuuluisuuden itsensä vuoksi. Niinhän ne aikuisetkin tekevät ja tunkevat itsensä kaiken maailman tosi-tv-ohjelmiin. Luinkin jostakin, että aikaisemmin ihmiset haaveilivat sankariteoista, nyt julkkiksen urasta.
Äitinä olen kuitenkin tyytyväinen omiin järkeviin lapsiini. Isompi arpoo kahden hyvin porvarillisen uran välillä ja pohtii realistisesti omia mahdollisuuksiaan. Toinen ei ole uraorientoitunut ihan vielä, mutta ei taatusti haaveile julkkiksen urasta. : )
TEKEEKS NOI NUARET OIKEESTI NIIN?
Tekee noi!
JA MITÄ SÄ SANOISIT TÄSTÄ!?
Ett nuarista hölöttäjistä tulee ennen pitkää isoja hölöttäjiä. Toimittajiks
paikallisradioon
Nuorissa on tulevaisuus...(oma lisäys)
Opo oli varmaan nykyaikaistamisen tarpeessa....
Nimenomaan, Celiä, ei ihmisen halu olla tunnettu, ihailtu ja palvottu ole mikään uusi ilmiö, ennen vain haluttiin suosiota ja sankaruutta jonkun teon avulla tai tehtiin jotain työtä sellaisen aseman eteen -nyt pitäisi päästä julkkikseksi mahdollisimman vähällä henkilökohtaisella panostuksella(ja huh, mikä panostus on uhrata yksityiselämä medialle!!!)
Sietäisitte kyllä hävetä Polgara ja Käpsä tai ainakin kätkeä häpeänne vakan alla, eikä julistaa sitä täällä netissä:))
Miksei opo lyönyt elämän realiteetteja eteen?
Tupakkaa annetaan polttaa koulussa, perusteluna etteivät ne muuten edes tulisi sinne, viinaa juoda luokkaretkillä kun vanhemmatkin kuitenkin sallisivat, kotoa tulee epärealistinen kuva tulevaisuudesta- ja mitä sanoo opo?
En tiedä, ehkä.
Kyllä tupakkaa sai polttaa aikanaan minun kouluaikanani, oli tietty tupakkapaikka koulun pihan perällä. Ja kuulin, että viina juotiin luokkaretkillä, minähän en niihin osallistunut, kun lintsasin.
Eli sama meininki siis edelleen kuin vuosikymmeniä sitten näköjään.
Me emme vaan halunneet julkkiksiksi vaan au paireiksi ulkomaille:)
Hyvä, että ne äidit osaavat painostaa!
Tarina oli taattua SusuPetalin laatutyötä, hauska ja silti antoi miettimisen aihetta..
Olenkohan onnistunut vai epäonnistunut vanhempana, kun kaksi lapsista oli intissä sotilaspoliiseja ja vanhin tytär hoitaa työkseen kehitysvammaisia lapsia....
Joskus voisi tietysti kysyä lapsiltaan, onko onnistunut. Toisaalta, tehty mikä tehty -mitäänhän ei voi enää muuttaa, paitsi vähän tulevaa.
Taas kerran upea teksti. Ja ilmeisesti totta. Mikähän mulla on mennyt vikaan toisesta tulossa dippainssi. Toinen sentää tullee taiteilijaksi.
Olen kyllä jo lukenut tämän useammankin kerran, mutta nyt vasta kommentoin.
(Mikäs sinusta sitten on tulossa isona...)
Eiks ookin niinku ihquu, Obeesia <3
Voih, Isopeikko, niinkö....