|
|||
 |
|
||
|
30.01.2007 - 18:02
 Kerro minulle, millaista se
on. Miltä tuntuu, kun kylmä iskee iholle, piirittää sinut, sulkee sinut
syliinsä? Ei se ole sellaista, ei
laisinkaan. Saunan lämpö on pehmittänyt ihoni pumpuliksi, eikä kylmyys pysty
pureutumaan syvälle. Jäiset sormet leikkivät, nipistelevät vain hellästi,
melkein hyväilevät minua. Iholta nouseva höyry suojelee minua, levittää lämpöä
tielleni. Entä kun tunnet huurteesta
liukkaan puun jalkojesi alla? Eikö sinuun koske? Jos pysähdyn, voin tuntea
jään polttavan jalkapohjia. Siksi on tärkeää pysyä koko ajan liikkeessä. Ei
juosten, se ei ole tarpeellista. Riittää, että kävelee. Kiiruhtaa hitaasti,
aistien pakkasen terävyyden varpaissa, antaen kehonsa tutustua rauhassa pimeään
ja kylmään. Pelkäätkö sinä laskeutua
alas? Epäröitkö koskaan? Joskus aikaisemmin, en enää.
Silloin joskus, hetken ajan, kun luulin, etten pysty siihen, olin valmis
kääntymään takaisin, mutta se hetki ei kestänyt kauan, eikä sitä hetkeä ole
enää laisinkaan. Entä kun vesi alkaa nousta,
hyinen, viiltävä vesi? Mitä sinä silloin ajattelet? Olen onnellinen. En muuta ja
kaikkea sitä. Rannan puut ovat raskaana lumesta, lähes täysi kuu värjää lumen
kullaksi ja hopeaksi, tähtiä on enemmän kuin kristallia jäällä ja hiljaisuus on
melkein rikkomaton. Melkein? Niin, muuta ääntä ei kuulu
kuin oma hengitykseni. Se kaikuu korvissani, pidätetty hengitys, voimakkaimpana
juuri sillä hetkellä, kun vesi nousee kaulalle. Entä sitten? Sitten, päästän irti
portaitten kaiteesta ja liu’un veteen. Siinä se. Kaikki. Onnea, iloa,
ihmeellistä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Minusta se on vain ihmeellistä...miten he tarkenevat:)) Mutta kai siinä jotain on, koska niin monet kehuvat.
Eikö avanto ole nykybloggaajan must!
Ei ole must kuitenkaan!
Avantouinnin salaisuus on siinä, että aletaan totutella kylmenevään veteen syksyllä. Viime syksynä jätin kesken ja tänä syksynä en aloittanut lainkaan totuttelua, ja nyt pakkasta on liki 20 asetetta. Pitää jälleen jättää seuraavaksi talveksi. Ruskea rasva lisääntyy ruumiissa, ja kylmänsietokyky kasvaa. Ei palele enää, ihan kuin eskimoilla.
Jälkeen päin tuntuu ihanan lämpimältä.
Saunan jälkeen voi kieriä lumessa, jos ei voi käydä avannossa. Eikä saunaakaan tarvita. ; D
Minullakin oli kyllä ihan hyvä olo sen ainoan kerran jälkeen, mutta kynnys on kyllä edelleen korkea.
Kerran olen kierinyt lumessa -savusaunan jälkeen. Hmm, kokemus sekin:)
t. uimari
Kysymys-vastausmuoto oli kiva. Asia juontui mukavasti eteenpäin, vaikka ensimmäisen vastauksen jälkeen itse asiasta ei ollutkaan epäselvyyttä. Miksi muuten et tuonut tähän juttuun sinulla usein olevaa yllättävää käännettä?
Olihan siinä yllättävä käänne, Jussi, tuli vaan esiin vasta kommenttilaatikossa eli se, että en itse todellakaan ole mikään avantouimari, yritin vain kirjoittamalla päästä uimarin nahkoihin:)
Niin näin tässäkin tarinassa vaan elämän.Pelon, aavistuksen, tunteen. uskon, kasvun ja luottamuksen elämään ja itseensä.
hyväksymisen, tyyneyden ja mielenrauhan.
Uskomattoman kaunis ja olon hyväksi tekevä tarina- asettuu ihan palkintosijoille tarinoittesi joukossa.
tulipa hyvä- ja ihan yhtä tyyni olo kuin tarinassa. Tästä on mainio lähteä töihin.
kaunis kiitos, Susu.
Kaunistahan se on, musta yö, tähdet ja hiljaisuus. Kiitos.
Jotenkin tunnistin kirjoitustyylisi, Vintti, arvelin, että se saattaisit olla sinä.
Ei. En ole vakituinen avantouimari. Käyn vain sillointällöin tilaisuutta kaihtamatta.
Sorry Susuhyvä jos nyt kaikki luulee sua avantouimariksi. ;)
Heh, tilaisuus tekee avantouimarin:))
Pitäisiköhän vielä kokeilla oikeaa avantoa!