Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
16.11.2005 - 15:55


Mies oli katsonut minua jo jonkin aikaa. Oliko se varsinaista silmäpeliä, sitä en tiennyt, mutta ainakin hän tuijotti minua hymyillen aina välillä. Hän istui vastapäätä minua, baaritiskin toisella puolelle.

Hän oli uskomattoman hyvännäköinen, juuri sitä tyyppiä, joka ei koskaan katsonut minua toista kertaa. Jos edes ensimmäistäkään kertaa. Tuollaiset tyypit oli varattu toisenlaisille naisille. Sellaisille, jotka purjehtivat ravintolaan varmana omasta viehätysvoimastaan, tulivat voittajina ja lähtivät saaliin kanssa.

Tilasin uuden siiderin. Kello oli vasta vähän, mutta olin jo seonnut laskuissani. Siideri taisi olla viides. Tai kuudes. Oli miten oli, oloni alkoi olla mukava, eikä yksin istuminen baaritiskillä tuntunut enää niin kiusalliselta.

Päätin hymyillä miehelle, kun hän seuraavan kerran katsoisi minuun. Kulautin lasin tyhjäksi, tilasin uuden siiderin ja yritin pyydystää miehen katseen. Kahden tupakan jälkeen hänen silmänsä vilahtivat ohitseni ja hymyilin hänelle. Vaikutus oli järisyttävä. Hän nousi ja lähti kiertämään baaritiskiä. Tyhjensin lasin katsoessani, miten hän lähestyi minua. Hän oli jumalaisen komea.

-Minä olen miettinyt jo jonkin aikaa, missä me olemme tavanneet aikaisemmin, mies sanoi päästyään vierelleni. –Sinä olet tutun näköinen.

Se ei nyt todellakaan ollut niitä parhaimpia iskurepliikkejä, mutta mitä siitä. Mies oli syötävän suloinen.

-Sitten minä muistin. Minä näin sinut viime perjantaina.

Pikakelasin edellisviikonlopun tapahtumia, mutta mitään muuta ei todellakaan palautunut mieleeni kuin iltojen ensimmäiset siiderit. .

-Ai, mishä?

Sammallukseni kuulosti oikeastaan aika seksikkäältä.

-Tuossa ulkopuolella. Sinä heitit laattaa oven edessä, kun minä lähdin kotiin. Kuule, älä juo itseäsi tänään ihan samaan kuntoon. Sinulla näyttää olevan aika kova tahti.

Mies hymyili, katsoi kelloaan ja lähti.

Sanna kirjoitti 16.11.2005 - 18:56
Voi itku miten noloa! Pystyn näkemään itseni juuri samassa tilanteessa ja vieläpä helposti. Ehkä muistan tämän ensikerralla ja jätän ne 3 viimeistä juomatta :)
SusuPetal kirjoitti 16.11.2005 - 19:04
Jep, nöyryytys on aika täydellinen ja vaatii ylimaallisen huumorintajun voidakseen kuitata tilanteen naurulla.
Kolme viimeistä olkoon vaikka jaffaa :)
Sanna kirjoitti 16.11.2005 - 21:35
onneksi on annettu kyky nauraa itselleen ja jaffa on oikeasti hyvää :)
Siren kirjoitti 16.11.2005 - 22:27
Voi kaameus! Saatan suorastaan tuntea, kuinka myötähäpeä ja järkyttävä nolostus nipistelevät vatsassani! Rankkaa silmäpeliä. ;>
SusuPetal kirjoitti 16.11.2005 - 23:07
Silmäpeli on rankkaa, Siren :) Voisi joskus jäädä silmäilemättä.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa