|
|||
 |
|
||
|
22.01.2007 - 04:51
EDIT 22.1. klo 18.00: Rakkauden kesä jatkis löytyy myös omalta sivultaan  Rakkauteni hämmensi minut. Se pelotti minua. En ollut etsinyt rakkautta, en ollut edes uskonut rakkauden olemassaoloon. Ja nyt. Olin rakastunut ja vaikka tiesin, että rakkauteni oli väärin, se oli pahaa ja rumaa ja syntistä, mikään ei auttanut. Rakkauden nälkäni oli suurempi kuin mikään järki. Rakkauden nälkäni sai minut palaamaan hänen luokseen joka ilta. Heinäkuun lopussa vesi oli lämmennyt. Hän kysyi, halusinko hänen opettavan minua uimaan. Nyökkäsin. Meillä ei ollut uimapukuja mukana, en edes omistanut uimapukua ja riisuin vaatteeni pitäen katsettani maassa. Helvetti puhkesi seuraavana päivänä. Eno kutsui minut luokseen tultuaan kylältä. Ensimmäisen kerran näin hänen kasvonsa vääntyneen raivon punaan.
Eno sai tahtonsa läpi. En yrittänyt tavoittaa rakastani. En kirjoittanut hänelle, en soittanut hänelle. En tiedä, kirjoittiko hän minulle koskaan. Jos kirjoitti, yksikään kirje ei saapunut perille. Enon arvovalta tukki kyläläisten suut, mutta eivät he unohtaneet ja heidän katseissaan oli aina pilkkaa ja ivaa kulkiessani heidän ohitseen, opettaessani heidän lapsiaan. He olivat muurina lapsiensa edessä, enkä koskaan enää nähnyt luottamusta oppilaitteni silmissä Kertaakaan en ole katunut rakkauttani. Kyläläisten ja enoni mielestä rakkauteni oli mieletön. Itse en nähnyt siinä muuta mielettömyyttä kuin sen, etten uskaltanut lähteä hänen peräänsä. Olin pelkuri. ****** loppu ******
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Kuinka viisasta on joskus sanoa kyllä, uskaltaa antautua- vaikka tietää järjellä, että pitäisi sanoa ei.
Suurta rakkautta saa ihminen kokea harvoin. Sellaista kokonaisvaltaista ja jalat alta- vievää.
Kunpa jokaisella olisi rohkeutta, juuri sillä hetkellä katsoa, mitä se on - ja minne se kantaa. kaikesta huolimatta.
ihan vain sen rakkauden tähden.
kaunis tarina, Susu.
Miun tuli tunnelmasta hyvä olo, ja siitä- ettei nainen uskaltanut- jotenkin vain toteava. Noin usein käy- ja koskaan ei voi tietää, miten elämä olis voinut olla, kuinka toisin kaikki olisi voinut mennä.
Hyvin sujuvankaunis tarina, Susu.
Näin on, Katariina.
Totta, Vintti. Joskus ei vaan rakkaus riitä voittamaan pelkoa. Se on surullista, mutta myös tavallista. Pääasia kai, että ei katuisi kauan -jatkaisi eteenpäin.
Heh, Ruu, suomen kieli on armollinen tässä suhteessa!!
Kaunis hetki aloittaa maanantaiaamu, Polgara...
Minä luulen että rakastaakseen pitää aina uskaltaa ja ottaa jonkinlainen riski.
Jos tämän kuulee ja mielessään vastaa kyllä, niin miksi tekee toisin, kieltää itsensä ja jää vanhaan. Aikajana, neljäkymmentä vuotta sitten, selittää osin.
Haikea tarina. Rakkaus, elämän tärkein "asia", riisuu lukijaa.
Jotkut ihmiset eivät jostain syystä anna itselleen lupaa olla onnellisia, Paju, ehkä tämä oli yksi syy?
Murheellinen tarina, jonka olisi toivonut loppuvan toisin. Ei elämän tarvitsisi olla noin ahdistavaa. Mutta kirjoittajahan sen päättää miten juttu loppuu.
Lesbous ei liene koskaan ollut samalla tavalla paheksuttua kuin miesten välinen seksuaalisuus. Omassa nuoruudessani naimattomia naisia eli usein yhdessä samaa taloutta ja heidän välisensä suhteen laatua on alettu ruotimaan vasta viime aikoina. Siinä mielessä tarinalla olisi voinut olla onnellisempikin loppu, kun kerran kertojalla oli ammatti ja siitä tuloja.
Hyvä tarina.
Onnen avaimet käsissä, mutta aina ei lukko aukene kuitenkaan.
On neljässäkymmenessä vuodessa asenteet muuttuneet, mutta rohkea pitää olla, että tunteensa tunnustaa.
Niinpä, Titta, väärää rakkautta -näköjään sellaista on, ainakin yhteiskunnan mukaan, joskus myös yksilön mielestä. Surullista.
Näillä kankahilla! Hamekankaitako tarkoitat, Reiska? Ompele ittelles vaan:))
Mutta vielä kummempaa on YLE:n nettiuutisissa:
"Böckmanin mukaan homoseksuaalista käytöstä on havaittu ainakin 1 500 lajilla ja 500 lajilla asiaa on dokumentoitu tieteellisen tarkasti.
Tarkasti dokumentoituja lajeja ovat mm. leijona, norsu, seepra, gorilla, simpanssi, amerikkalainen biisoni, myskihärkä, susi, näätä, delfiini, harmaavalas ja miekkavalas. Nämä lajit ovat kookkaita ja niitä on helppo havainnoida, mutta listaan alkaa kertyä pienempiäkin lajeja, kuten eräät sudenkorennot ja suolistossa elävät loismadot."
Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, siellä ne heisimadotkin elää kun pellossa! Onko millään enää mitään väliä!?
Millään ei todellakaan ole enää väliä, Etappisika, ja se on varmaan vaan hyvä...
Tämän tyylin sinä osaat todella hyvin.
Kiitos, Alastalo. Välillä pitää koittaa olla haikea.
Tiia, aika usein kommenttiboksissa on paljon parempaa luettavaa kuin päivän tekstissä:))
Mitä suurempi rakkaus, sen varmempi onnettomuus. Ei se rohkeus kuitenkaan koskaan riitä, ja jos riittääkin, niin väärässä kohtaa.
Inhorealismi rules.
Onneksi poikkeus vahvistaa säännön aina välillä, Erkki, ja joskus rohkeus riittää. Ei valitettavasti tässä tapauksessa.
Niin kai se on, Genoveeva, naiset tuloo ja vie naiset reiskoilta, heh:))
Aina sitä jää haikailemaan jonkin saavuttamattoman perään, muttei koskaan sen saavutetun. Hahhahaa... Niin että.
No mutta tarina oli hieno! Toisaalta olisi ottanut päähän, jos se toinen olisi ollut mies. Siis ihan vaan sen takia, että meni vikittelemään toisen puolisoa. No joo, täytyy vielä opetella minunkin suhtautumaan siihen yhtä moralisoivasti naisten kohdalla. Se on sitä todellista sukupuolien ja seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa se. Moraalin on kuulkaa yllettävä tasapuolisesti kaikkialle. Toisten puolisoita ei vikitellä, olivat ne miehiä tai naisia ;)
Mutta eikös ole mukavaa välillä olla samaa mieltä Erkin kanssa, Saara:))
Kaikki mikä tulee on todellakin sulle plussaa:))
Toisen osan jälkeen alkoi tuntua, että kyse oli kahdesta naisesta.
Minulla on yksi englantilainen miespuolinen ystävä, joka ei ole tullut "kaapista", vaan välttää aina ystävistä puhuessaan "he/she" -muotoja. Oli lause mikä tahansa, hän sanoo "I'm meeting someone." tai "This friend of mine lives in Stockholm" tai "I went to see a friend."
Suomen kielen "hän" ei paljasta mitään. Kerroit asian todella taitavasti.
Keep doing the good work, my friend :)
Kivaa, kun olet maisemissa:)
Että lepo vaan, ei ole maailmankirjat vielä sekaisin.
Tai no, siitä varmaan ollaan sentään yksimielisiä, että tämä tarina oli hyvin kirjoitettu, kantoi ehjänä alusta loppuun saakka.
Ja tiukkapipoiselle moraalille minä pyllistän. Se vasta kaksinaamaista on. Ei tunteita voi tilata tietyssä järjestyksessä, tiettyyn aikaan, tietyssä muodossa.
Yllättävä loppukoukku taas.
Jostakin syystä tarinasta tuli mieleeni lempikirjailijani Hilja Valtonen, vaikka tyyli onkin erilainen.
Hilja Valtosta tuo Jussikin tuossa ajatteli, maalaismiljöö ja opettaja.
olis muuttanut Helsinkiin vaan seksuaalipakolaiseksi, kuten moni muukin --
mut ehkä tää tapahtu niinku 60-luvulla toi jotain : )