Miksi tuhannet lapset vieläkin joutuvat kysymään näitä kysymyksiä? Miksi tulin niin surulliseksi?

Miksi?

Toitpa taas elämän raadollisuuden tiiviisti luettavaksemme. Hyvä teksti. On surullista että pienessä päässä on vain kysymys miksi - ilman vastauksia . Siinä samassa päässä on niin paljon selitystä vailla olevia havaintoja, rakkauden ja sylin puutetta. Lapsen tunneälyä, sanoisin.

Sitä vaan miettii miksi tuo yksi joutuu kysymään miksi?

Oi ihana Susu
täs on sulle kiitospusu.
Ihmeellisesti meitä ruokit
kun mieles peltoa niin ahkerasti kuokit.

Taas herätit kysymyksiä. Toit elämän kovuuden ja raadollisuuden eteemme.

Hienosti kirjoitettu.Tämän sinä Susu-hyvä osaat.

Elettyä elämää minulle, omat lapseni on kysynyt juuri nuo samat kysymykset. Kysymykset herättää halun saada vastauksia, kyseenalaistaminen on oivaltamisen alku.

Anna, niin kauan on hyvä, kun tällaiset kysymykset tekevät surullisiksi -kertoo empatiasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne, niinpä...vastaukseksi tuskin riittää "siksi".

Sivuaskel, oli jännää, kun kirjoitin näitä runoja, tämän ja tuolla RunoSaaressa olevan, samaa tiedonhalua, eri vastauksia, eri elämäntilanteet. Jotenkin tuli mieleen, että lapsi on oikeutettu saamaan vastauksia, mikä usein unohtuu meiltä aikuisilta.

Allyalias, niin...mikä on vastaus ja pystyykö sitä edes antamaan, niin että lapsi ymmärtää.

Oi, kiitos Kirsti pususta
ja että tykkäät Sususta,
kyllä nyt olla passaa,
kun ei turhat huolet rassaa!

Joo, Alastalo, Susu osaa raadollinen, mutta myös hyvä, lämmin, hellä, hehheh.

Kirsi, totta. Niin kauan kuin on kysymyksiä ja kykyä kyseenalaistaa, on toivoa muutoksestakin -ja kykyä hyväksyä mahdottomatkin asiat

Et ollutkaan ensimmäinen. Mikset?

Ensimmäinen missä, Helanes?

Voi SusuPetal, otit esiin lasten kipeät, vastausta vaille jäävät kysymykset.

Joo, Kirsi, minä tunnun jankkaavan täällä aina näitä samoja aiheita...pitäisi joskus varmaan uusiutuakin.

Äiti ei vastaa,
äiti ei tiedä.
Isi lupasi tulla,
mutta ei tullut.
Siksi huudan.
Ei rahaa.
Ei ruokaa.
Ei aikaa.
Ei töitä.
Ei läheistä.
Miksi?
Huutaa äiti!

Niin paljon kysymyksiä, Polgara, niin vähän vastauksia.

Se on hyvä jos lapsi kysyy. Liikaa niitä mykkiä, joiden silmissä kysymys, mutta huulilta sanat ei vaan aukea.

Puhutteleva teksti.

Lapsi kai kysyy luonnostaan, mutta ei jatka sitä kauan, jos ei saa vastauksia. Näin kai se on, Turparulla, ja siksi mykissä silmissä on ikuinen kysymys.

Nytpä olisikin kysyntää sellaisella oppaalla jossa lapsille vastattaisiin noihin kysymyksiin. Kaikkiin lasten kysymyksiin on olemassa hyvä, lapsen mieltä tyynnyttävä ja tyydyttävä vastaus. Sen pitää olla suhteessa lapsen ikään ja käsityskykyyn. Kuinka moni isä ja äiti on saanut tarpeellisen koulutuksen lasten kanssa kommunikointiin? Noin niinkuin pyörein luvuin...?

Kuka kirjoittaisi sellaisen oppaan? Ja kuka lukisi sen?

Olit sittenkin, ja näyttää olevan muitakin kukkujia.

Jaa, Kops, kyllä sellaisella oppaalle varmaan olisi kysyntää, mutta kuten itsekin tuossa sanoit, niin vastauksen pitäisi olla suhteessa lapseen, hänen ikäänsä, käsityskykyynsä, luonteeseen, kokemuksiin jne, joten siitä oppaasta tulisi aika paksu, eikä se tuskin sittenkään olisi kattava opus.

Ahaa, Helanes, nyt tajusin, eli torstaihaasteessa eka. Joo, valvoin yli puolen yön, siksi ehdin alkuun.

Ja voi miksi noiden lasten pitää nähdä, kuulla ja kokea niin paljon kipeitä asioita.

Siksi, koska vanhemmat sanovat, että ei ne mistään tiedä, ei ne mitään kuule, kun ne nukkuvat:(

Maailman pahimmat kysymykset. Lapsi on yksin tuskansa kanssa, äiti on väsynyt ja alistettu, ehkäpä myös hakattu. Mikä lapsesta tulee ja miksi? Liikaa kysymyksiä, liikaa vääriä vastauksia. Liikaa lapsen pettymystä, kaikkea liikaa...
Hyvä runo ja hyvä kuva.

Kaikkea liikaa, Salka. Totta. Käsityskyky ei riitä.

Surullinen runo. Aivot sauhuaa miettiessäni miksi...

Niin on, Leenukka, surullinen.

Mr D
sen kertoo

http://www.niehs.nih.gov/kids/lyrics/blowing.htm

Niinpä, Vox Lumos, the answer is blowing in the wind.

Liian tosia kysymyksiä liian monelle.

Koskettava teksti. Ja traagista, että ne ovat juuri pienimmän ihmisen suurimmat kysymykset, jotka niin monesti jäävät vaille vastauksia.

Totta, Tuima.

Se varmaan juuri välillä ärsyttääkin, Sami, se että lasta pidetään jotenkin vajaana, mitättömänä, ettei sille tarvitse vastata, sehän on vasta lapsi.

Koskettavasti kirjoitat, ja viisaasti valittu aihe.
Lasten kysymyksiin on vastattava, ja kiellot on perusteltava lapselle silloin kun hän puhetta ymmärtää.

Kiitos, Leonoora. Totta, kysymyksiin on vastattava, jos siihen pystyy edes jollain tavalla.

Surullista. Lapsi tarvitsee AIKUISEN.

Näin on, Pantteri, isompikin lapsi tarvitsee aikuista, ei pelkästään pieni.

Hei, Susu, kiitos. Näitä vastausta vaille jääneitä kysymyksiä katselin omassakin pikku runossani sieltä toisesta päästä, aikuisen (lapsen) maailmasta.

Samanlaisia tunteita vastaamattomat kysymykset herättävät niin lapsissa kuin aikuisissa. Lassi. Aikuisia lapsia ollaan kaikki.

Joihinkin lasten yksinkertaisen kuuloisiinkin kysymyksiin on välillä vaikea löytää vastauksia. Ja se jos mikä yllättää aikuisetkin välillä.

Totta, Uukka, sitä huomaa itsekin miettivänsä, että miksi, miksi asiat ovat ajautuneet tähän tilanteeseen. Ihan terveellistäkin välillä havahtua.

Arkkiterapeutti Kops tossa ottikin hyvän asian esille.
On olemassa jokin lastenkirja, missä Matti muutttaa maalle tai muuta sellaista. Vanhemmat eroavat. Mutta näihin Miksi- kysymyksiin olisi ehkä helpompi vastata jonkun kirjan avulla oikeessa elämässä.
Olen suunnittelemassa yhdestä toisesta aiheesta kuvitettua lastenkirjaa, kuvataiteilija- ystävä kuvittaa ja minä teen tekstit. Ja eikun töihin...

Maailma on joskus musta
mutta se ei johdu susta.
Oot rakas lapseni meille,
vaik isäs meni eriteille.
Tällaista sattuu elämässä
ja siksi oon nyt kärsimässä
mutta aikaa myöten kaik selvii
siis jätä murhe ja ala telmii.

No ei syntynyt parempaa mutta yritin...

Mielenkiintoista, Genoveeva, pidähän ajan tasalla, miten kirjaprojekti edistyy!

Olet ensimmäinen "ulkopuolinen" joka asiasta kuuli. Ystävättäreni kanssa siitä puhuin ja hän innostui kuvittamaan sen. Aika näyttää. Tuo runo kirvoitti kertomaan.

Pidän peukkuja, että homma etenee mukavasti!!!