Voi , ihan kutistuin taas pieneksi tytöksi. Muistui mieleen eräs julma miesopettaja. Ja moni muukin.

Tuli mieleen oma isäni, joka oli osittain tuolla tavalla etäinen. Isän sana oli laki, jota vastaan oli turha pullikoida. Mutta se oli vain yksi puoli hänen persoonastaan.

Isä kenties yritti vihjaista että lukekaas lapset Platonin keskeinen tuotanto läpitte ja sitten argumentoitte koreasti isinne pussiin - isin kasvot olisivat vuotaneet ilokyyneleitä kuin auki jäänyt hetekan vieteri.

Badilänguitsia ei kans lasketa, se on vain savuverhoa.

Onneksi faija ei nyt ollut ihan tuota maata... Tämä hahmo on kyllä tavattu, en halua tavata enää, ziitosta vaan, toiste! Kylmä kuin kurkku, ja EU-direktiivien mukainen muutenkin.

"Sellaista hän ei voinut sietää."

Istutin tarinan myös suuren perheyhtiön "isähahmoon", minkä fraseologiaan kuuluu olla yhtä perhettä ja tiukan paikan tullen nuolla vain yhtä sutta, muuten hukka perii.

Eivät kaikki natsit ole hitlereitä. Joillakin ei jää muuta paikkaa tyranniseerata kuin oma perhe. Kun porukka ympärillä kutistuu, tällainen mies alkaa vihdoin tuntea itsensä isoksi. Yhtä isoksi kuin hänen oma isänsä (tai kuka ikinä hänet rikkoikin) oli silloin aikaisemmin. Tämä mies kasvattaa uusia pieniä ihmisiä jotka joutuvat keräämään hajonneen itsetuntonsa pirstaleet maailmalta tai pahimmassa tapauksessa kutistamaan omankin perheensä tunteakseen itsensä kerrankin isoksi. Niin kuin isä silloin aikanaan.

Huomenta SusuPetal :)
tuli tuosta tarinasta mieleen erilaiset isä-poika suhteet. Olen nähnyt monenlaista, ja itse kokenut oman suhteeni isääni monin eri tavoin. Vanhenmiten olemme tulleet jotenkin samalle kaistalle, vaikka kovasti erilaisia olemme aina olleetkin.

Perkele Susu! Isäs on ollu MIES eikä mikään vätys.

Huvittavinta tuollaisissa isähahmoissa, jotka ovat olevinaan loogisesti toimivia tiedon auktoriteetteja, on juuri heidän oma epäloogisuutensa: he vaativat muilta perusteluja, mutta jos itse joutuvat ahtaalle (heidän omat perustelut loppuvat) niin silloin he vetoavat omaan itseensä: Kun asia nyt vain on näin!

Väittäisin, että jokaisessa vanhemmassa on enemmän tai vähemmän tuota vikaa ... Toisaalta, ei lapsille tarvitse aivan kaikkea juurta jaksain perustella, monissa asioissa tuo "Isä/äiti on oikeassa" toimii parhaiten.

Katariina, aika pieneksi sitä itsensä tuntee tuollaisen ihmisen lähettyvillä, oli sitten kyseessä isä, äiti, opettaja, kuka tahansa.

Uskoisin, Sivuaskel, että tälläkin isällä oli monia eri puolia, tämä oli vain yksi -se, joka voimakkaimmin näkyi kertojan lapsena ollessa.

Isän olisi kannattanut tehdä kirjalistat, Etappisika, kanonisoida lasten (ja vaimonkin ehkä) ajatuksia suotuisampaan suuntaan.

Heh, Polgara, direktiivien mukainen iskä:))

Pätee varmaan liike-elämässäkin, Paju, tuo on aika julma tapa suhtautua asioihin, "ei voi sietää", turha siinä on pullikoida vastaan.

Tarve tuntea itsensä isoksi, yhtä vahvaksi kuin omat vanhemmat, kasvattaa varmaan joistakin juuri tällaisia, Allyalias. Ja ne pahimmat Hitlerit löytyvät välillä omien korvien välistä:((

Niinhän ne suhteet toimivat, Marko, ne muuttuvat vuosien mittaan, ensin ihailee vanhempiaan yli kaiken, sen jälkeen tulee pettymys, kun huomaa, että vanhemmat ovat vain tavallisia erehtyväisiä, siitä seuraa kapina, vihakin. Jossain vaiheessa etäännytään, suhteet normalisoituvat ja ehkä lopuksi palataan alkulähteille, sitten kun vanhemmat ovat vanhoja.Voidaan antaa anteeksi, unohtaa menneet, tajuta, että melkein jokainen vanhempi yrittää sittenkin parhaansa. Kykyjensä mukaan.

Voi sinnuu, Reiska, eihän tämä nyt ollut minun isästäni! Ei SusuPetalilla ole isää, ei virtuaalissa ole sellaisia. Olet sie söpö, vaikka aika höpö.

Penjami, meissä kaikissa on tuo, niin kuin kirjoitit. Ja monia muita puolia, onneksi harva ihminen on täysin mustavalkoinen. Ja kyllä, minuakin tuo sama epäloogisuus tökkii. Auktoriteetti ei aina korvaa perusteluja.(paitsi vanhemman::))

Kaksi ensimmäistä lausetta luettuani käännyin kertaalleen pois: en halunnut lukea isästäni. Palasin kuitenkin takaisin ja luin eteenpäin. Eihän se olekaan meidän isä, kun se on huvittunut. Mutta kun huulet muuttuivat viivaksi, näin taas isän.
Isä kärsi, koska häpesi silmät päästään meitä tyhmiä.
Sen häpeän minä olen perinyt.

Voi, Ahmatti, minkälaisen perinnön olet saanut isältäsi. Mutta, sinä et ole onneksi isäsi, voit päästä häpeästä. Uskon niin.

Tuttu tyyppi, vaikkei mun isäni. Mutta työelämässä olen tavannut tuollaisia tapauksia.

Jos sellaiselle meni ehdottamaan jotain uudistusta, sen silmät kapenivat viiruiksi ja se sanoi uskomattoman kolealla äänellä: Kuinka, sinä, Obeesia X, voit ehdottaa tällaista minulle. Minä olen ekonomi ja tiedän tästä asiasta enemmän kuin sinä, joka olet pelkkä maisterinplanttu.

Arvaa, tekikö mieli olla luova tuollaisen käsittelyn jälkeen!

Niinpä, kyllähän siinä luovuus ja kaikenlainen muukin yrittäminen karisevat, Obeesia. Tuo koleus on niin hyytävää...

Ekonomi on alempi korkeakoulututkinto, maisteri taas arvonimi, jonka saaminen edellyttää kandidaatin tutkinnon eli ylemmmän korkeakoulututkinnon suorittamista. Vai olikos luovuustappaja sitten suorittanut ns. uuden ekonomintutkinnon, joka siis vastaa vanhaa kauppat.kand. tutkintoa ja tuo oikeuden käyttää kauppat.maist.-arvonimeä?
No kumminkin, maisterinplanttu siis, tai hukinplanttua vastaava...

Vai olenko johdatellut ajatusta väärin?

Etappisika, en mää vaan tiedä...

Ja jälleen vika virke toi koko kirjoituksen ytimen esiin.

Niin, Tui, siinähän se surullisuudessaan on.

Timmiä tekstiä ja kuvaa.
Savossa on sanonta, että parantaa kuin sika juoksuaan. Se on suuri kohteliaisuus. Sinun blogisi tekee sen.

Kiitos, OK.