Tarinoita
antamienne alkulauseiden perusteella on ollut mukava kirjoittaa.
Valmiina on neljä tarinaa, joista kaksi on jo nähnyt päivänvalon
blogissani, loppujen aika on myöhemmin.
Vähän
minua kyllä hirvitti, kun pyysin alkulauseita - pelkäsin, että niitä
tulee liian paljon, mutta onneksi ei. Näköjään ihmiset osaavat olla
armollisia…
Tarinan,
romaanin ensimmäisen lauseen sanotan olevan tärkeän. Lause joko
viekoittelee lukijaa jatkamaan lukemista tai sitten tapahtuu juuri
päinvastoin. Heh, vyörytin vastuun ensimmäisen lauseen
houkuttelevuudesta teidän niskoillenne. Mikäs siinä sitten oli
jatkaessa!
Kirjoittaminen
on ollut yllättävän hauskaa. Luulin, että menisin (ainakin aluksi)
täysin lukkoon, kun kirjoitan "tilaustarinaa". Ajattelin, minkälaiset
odotukset lauseen antajalla on – ehkä hän on jo hahmotellut mielessään
jonkun tarinan ja järkyttyy lukiessaan minun versiotani.
No,
se lukko aukeni saman tien, sillä tajusin, että ei kukaan odota minulta
sen kummempaa kuin muulloinkaan tullessaan lukemaan tekstejäni.
Alkulauseita
on tullut kymmenen kappaletta. Julkaisen tarinoita tässä lähiviikkojen
aikana, mutta huomisesta lähtien palaan hetkeksi omiin alkulauseisiini
ja niistä syntyneisiin tarinoihin ja runoihin.
Jossain vaiheessa kevättä pyydän varmasti loppulauseita. Hmm, siitäkin tulee mielenkiintoista.
Kiitos kaikille lauseitten lahjoittajille!
Toivottavasti saat aikanaan riittävästi riittävän inhorealistisia, onnettomia loppuja, joita läiskäytellä märän rätin tavoin pahaa aavistamattomien, masokistisen nautinnollisia väristyksiä tarinan edetessä saavien lukijoiden naamalle.
Siis minunkin. Tietysti.
Toivon mukaan tulee onnettomia loppulauseita, sellainenhan ei tuota minulle tuskaa. Mutta jos tulee onnellisia loppuja, siinäpä vasta haastetta!
Ehka pelkasin ettei niita tulisi yhtaan.
Jos joku haluaa, nyt kun epavirallinen pyynto on tehty SusuPetalin blogilla eika omallani, antaa minulle sanaideoita, niin tervetuloa.