Vaikka oli säännöllisesti käynyt tälläkin kirpputorilla jo parin vuoden ajan, ei Einar ollut koskaan nähnyt tämänkaltaista myyntipöytää saati senkaltaista naista, joka sen äärellä hyräillen kyyristeli, viimeisiä tavaroita ruskeasta pahvilaatikosta pöydälle nostellen.

Einar ei ymmärtänyt, miten nainen pystyi kumartumaan siinä kapeassa hameessa, joka hyväili kireän nahan tavoin naisen pyöreitä lanteita.

Myyntipöydällä oli enimmäkseen naisten vaatteita, silkkiä, satiinia, pitsiä, tuoksuvana, värikkäänä kangaskasana. Joukossa pari miesten takkia. Einar siveli mustan nahkatakin pintaa. Se tuntui pehmeältä ihoa vasten. Pehmeältä kuin naisen iho. Hänellä alkoi seisoa.

-Kahdella kympillä lähtee.

Nainen oli suoristautunut ja katsoi Einaria. Naisen ääni oli matala ja kehräävä. Itse asiassa nainen näyttikin kissanpennulta, silmät olivat mantelin muotoiset, hiukset pörrössä ja naisen hoikka vartalo oli jäntevä ja notkea.

-Kokeile sitä.

Nainen otti takin, kiersi myyntipöydän ja tuli Einarin luo. Hän auttoi takin Einarin ylle ja painautui hetkeksi Einarin selkää vasten. Einar tunsi naisen tuoksun. Nainen tuoksui himolta, loputtomalta halulta. Einar ei pystynyt puhumaan. Naisen käden paino tuntui harteilla, naisen syli painautui Einariin kiinni.

Kukaan ei ollut tullut niin lähelle Einaria vuosiin. Kukaan ei ollut koskettanut häntä vuosiin.

-Se näyttää hyvältä, nainen kuiskasi Einarin korvaan. –Osta se, se sopii sinulle.

Kurkku tuntui liian kuivalta, huulet takertuivat toisiinsa, eikä Einar sanonut mitään. Naisen tuoksu pyörrytti häntä, naisen kuuma lantio poltti hänen ihoaan. Nainen kierähti Einarin eteen, veti takin vetoketjun kiinni ja kohensi takin kaulusta. Einar ei uskaltanut katsoa naista. Hän tuijotti naisen yli, näki kirpputorilla vaeltavat ihmiset epämääräisenä väriläiskänä ja yritti keskittää ajatuksensa, pitää ne koossa, selvitä tilanteesta.

-Se on niin hyvännäköinen sinun päälläsi. Sinun vaimosi ihastuu siihen varmasti!
-Ei…ei mi-mi-minulla ole va-va-va-vaimoa.

Nainen ei nauranut Einarin änkytykselle. Einar laski katseensa ja katsoi naisen kissasilmiin.

-Tämä takki päällä sinä saat vaimon hetkessä. Osta se.

Einar kaivoi lompakon housujen takataskusta ja ojensi naiselle kaksikymmentä euroa. Nainen palasi myyntipöydän toiselle puolelle ja ryhtyi tyhjentämään muovikassissa olevaa tavaraa pöydälle. Hameen kangas kiristyi jälleen, kun nainen kumartui. Einarin oli kuuma. Hän olisi halunnut riisua takin, mutta pelkäsi loukkaavansa naista.

-Haluatko sinä jotain muuta?

Einar pudisti päätään.

-Mene nyt sitten. Hakemaan se vaimo, nainen sanoi ja käänsi Einarille selkänsä.

Einar odotti vielä hetken myyntipöydän ääressä, mutta nainen ei enää katsonut häntä. Einar lähti, tunki itsensä tungoksen läpi, meni ulos ja jäi odottamaan. Kello oli vasta vähän, kirpputori ei menisi kiinni vielä moneen tuntiin, mutta Einarilla ei ollut kiirettä. Hän jaksoi odottaa. Naista kannatti odottaa. Naista joka kehräsi kuin kissa ja joka tuntuisi hyvältä sylissä.