Kun kirjoitan äidistä, joka ei jaksa, minulta kysytään, miksi syyllistän, ei kukaan ole täydellinen ja missä se isäkin on.
Kun kirjoitan isästä, joka pettää ja jättää, minulta kysytään, miksi vihaan miehiä ja se akka varmaan nalkutti kaiken aikaa.
Kun kirjoitan naisista, minulta kysytään, mihin unohdin miehet ja olisiko maailma siis parempi ilman miehiä.
Kun kirjoitan miehistä, minulta kysytään, hylkäänkö oman sukupuoleni, haluanko vain miellyttää miehiä.
Kun kirjoitan insestin uhrista, minulta kysytään, enkä näe myös tekijää uhrina, onhan sitäkin päähän potkittu ja raiskattu.
Kun kirjoitan pedofiilistä, minulta kysytään, voiko ymmärtämällä ja päähän silittelyllä kuitata tehty paha.
Kun kirjoitan rakastelusta, erotiikasta ja vartalon kauneudesta, minulta kysytään, miksi maailma on täynnä pornoa.
Kun kirjoitan pidättäytymisestä, selibaatista, minulta kysytään, olenko panoa vailla.
Kun kirjoitan lapsen kaltoin kohtelusta, minulta kysytään, istuuko
kukkahattuni liian tiukasti päässäni ja onhan maailmassa myös
hyvinvoivia lapsia.
Kun kirjoitan lapsista, jotka kasvavat ja
kehittyvät rakastavassa ympäristössä, minulta kysytään, miksi unohdan
ne lapset, joilla ei tätä onnea ja mahdollisuutta ole.
Kun kirjoitan "olipa kerran", minulta kysytään, miksi en puhu totta.
Kun kirjoitan jotain, minkä näen totena, minulta kysytään, miksi valehtelen.
Ajatukset.
Onko niillä sukupuolta?
Kun kirjoitan, mietin itse, miksi.
Sitä vain eivät kaikki muista, tai pysähdy metsää puilta näkemään.
Isopeikko tuossa edellä sanoikin jo asian :)
Kaikenlaista vittuilua, ja kateellisten lässytystä on maailma pullollaan, so what?
Sen kun antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
" Ajatukset. Onko niillä sukupuolta? "
Minulle ei. Väärin tai oikein, otan ihmiset ihmisinä. Ovat sitten herroja, narreja, naisia, miehiä jne.
Ehkä on liikaa vaadittu että joku ymmärtää oikein. Sekin on jo helvetin paljon saavutettu, jos saa jonkun ymmärtämään edes jotain.
Joo, Marko, ei minua kukaan ole loukannut, nämä ovat vain asioita, joita olen miettinyt, lukiessani muita blogeja, kuunnellessani ihmisiä.
Nou hätä.
Saara, minä en löydä oikein mitään jujua. Tai siis, ymmärrän jujulla sitä, että se on jotain mukavaa tai positiivista...
Alma, tuntuu, että sitä onnellisempi on, mitä harmaammiksi omat ajatukset muuttuvat:))
Totta, Allyalias, positiivista on, että ihmiset alkavat ajatella, mutta välillä tuntuu, että ne ajatukset ovat kuitenkin niin vahvasti niitä omia käsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä välttämättä sisälukutaito ole osunut kohdalleen:)
Luulen, en tiedä, että jos olisit kirjoittanut viisikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten, sinulta olisi tivattu, miksi ajatuksillasi ei ole puoluekantaa. Nyt tivataan sukupuolta. Ajatukset, jotka eivät tunnusta puol(uet)ta ja siten tunnustaudu toisen omiksi, ovat kesytettyjen mielestä kesyttäjäänsä huutamassa.
Ajatukset, jotka eivät tunnusta puolta, ärsyttävät ihmisiä. Minuakin, myönnän.
Mutta koska joku kirjoittaa ja asettaa jonkin näkökulman esille, se herättää ajatuksia. Jokaisella on se oma näkemyksensä, jonka tuolloin haluaa silloin tuoda esille. Harmittavan usein se kieli tosin kirpoaa vasta silloin, kun pitäisi nähdä se vastakkainenkin näkökulma, mutta ilman sitä ajatusten liikkeellepanoa (eli luetun tekstin tulkintaa), mitään mielipidettä ei välttämättä tajuta edes olevan olemassa, ennen kuin joutuu vastatuksin jonkin valmiiksi tarjotun asetelman kanssa. Silloin lukija ikään kuin kokee, että hänen ajatuksiaan ei ole tuotu tässä tarpeeksi esille. Minusta se on juju, että sinä saat ihmiset ajattelemaan. Se on provosoitumista kun vastaa. Ihminen on sellainen provosoituja.
Joskus ne tosin provosoituvat ihan liikaa. Ehheh. Tolkkuakin tietty voisi ajatella. Ja harjoitella sitä "kuuntelua". Paljonhan puhutaan hyvästä kuuntelijasta, mutta täällä netissäkin voisi tietty joskus yrittää olla "hyvä lukija" ja antaa tilaa.
Periaattessahan ongelmaa ei ole, jos se toinen näkemys esitetään rakentavassa hengessä tekstin perään, mutta jos alkuperäinen teksti halutaan teilata suoralta kädeltä ja tavallaan tukkia toisen turpa siltä istumalta, niin mitään hyötyähän siitä ei ole. Se on totta. Silloin se on negatiivinen juju.
Olen samaa mieltä Susun kanssa tuosta ajatusten sukupuolesta. Ajatuksilla on myös kulttuuriperimä sukupuolen lisäksi. Mitä avoimempi kulttuuri on, sitä vähemmän sukupuolella on merkitystä, mutta kyllä meillä kehykset on olemassa sukupuolen mukaan. Totta kai on poikkeuksia ja erilaisia kasvatuksellisia alustoja, joten liukumavaraa tässä on aika tavalla.
Kirjoituksesi ovat niin vahvoja, että ne saavat lukijat reagoimaan kunkin tavallaan.
Poliittisella lekalla sinua muinoin olisi lyöty oikealta ja vasemmalta, et olisi kelvannut kumpaankaan suuntaan.
Kaikkihan olemme joka asiassa jollakin puolella. Jos ei muu vaikuta niin ainakin sukupuoli ja kasvatus.
Mutta totta, sitähän ei välttämättä huomaa omaavansa mielipidettä, ennen kuin joutuu vastakkain vastakkaisen mielipiteen kanssa. Saman ilmiön olen huomannut ennakkoluuloissani -vasta, kun joudun kohtaamaan jonkun jutun, ennakkoluloni heräävät ja huomaan olevani täynnä epäilyä...höh.
Hyvän kuuntelijan jokainen tunnistaa. Voisi todellakin peräänkuuluttaa sitä hyvää lukijaakin, samaa mieltä. Teilaaminen teilaamisen ilosta voi tietenkin antaa kiksejä, mutta joskus jotkut voisivat ottaa kikseihin kunnon kännit. Nih.
Tui, päivät ovat erilaisia. Joskus on vahvempi itsekin ja pystyy käsittelemään ajatuksia ja mielipiteitä itsenään -ilman painolasteja.
-minh-
ei mitään muuta kuule:
On tyyntä, ellei tuule.
Lauri Viita: Suutarikin suuri viisas
Vai sellaista Viita on runoillut, Helanes. Niinpä, tyyntä on, ellei tuule. Totta:))
Ei vaineskaan, on ihmisiä, jotka pystyvät analysoimaan. Minä en ole sellainen. Minä vain havainnoin ja esitän näkemäni, yrittämättä miettiä miksi. Laiskan puuhaa, ehdottomasti.
Kiitos, Anna, sinullekin! Ja hyvää uutta vuotta!
Reiska is a reiska is a reiska is a rose!
Ja lisätään vielä:
Jos puolustan lesbojen oikeuksia, olen lesbo.
On sulla loistotyyli kirjoittaa.