|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
mutt' Aino uskoo
ett' Reino palaa.
Vaikk' yöllä salaa
hän Ainon halaa.
Sanoja täys on maailma tää
tekstiviestinä lennähtää
mukamuka-ikävä, kiintymys syvä
bisse on tärkee, mutt' tarkoitus hyvä. :)
Joskus nuorempana minä olin vastaavassa tilanteessa vuosia. Olin siis se kotona odottava osapuoli.
Tosi tärkeää, että asiat on siten kuin sovitaan. Jatkuvat mutkat matkassa ainakin minulta vei lopulta aivan tyystin hermot ( sikäli kuin niitä oli ennestäänkään paljoa ).
Nistaz, toivotaan niin...kuka Reino?
Jep, Sivuaskel, maailma sanoja pullollaan, tekstarit kännyyn kilahtaa.
Polgara, niinhän se menee, että kun yksi jättää ja toinen pettää, niin kolmas ystävä on...
Allyalias, ainakin pitäisi varmistaa, että tekstari lähtee oikeaan paikkaan ennen kaljaporukan työ...eikun työporukan kaljareissua...
Marko, totta puhut.
Vaikka eihän tämä mitenkään tähän kuulu?
Itsekkin sain jouluksi yhden tekstarin jonka alla oli tuiki tuntematon nimi. :) Sääli että oli miehen nimi. Olisi tullut mukava keskustelu vaimon kanssa.... Tai olikohan se tarkoitettu vaimon kannykkään??? HMM... ;)
Tarkkana kannattaa olla:)
Tämän voi lukea niin monella eri tavalla...
Ehkä siinä meni vaan asiat tärkeysjärjestyksessä? -Oli niitä numeroita sitten yksi tai kaksi.
Ollaan me pelisäännöt selviksi puhuttu jo seurustellessa, Elämän myötä ovat hioutuneet sitten aika yhteneväiseksi, molemmat tuntevat toisen rajat ja erityisesti omansa.
Omien rajojen ja rajoitustensa tunteminen on hyvä juttu, useinhan ihmiset kyllä tietävät, mikä rajoittaa muita(esim. toimimasta halutulla=minun tavallani), mutta itsensä tunteminen voi olla vaikeampaa. Pelottavaakin.
Olisi niin mukava vaikka syyttää aina muita kuin itseään...
Hirteen sellaiset rontit!
http://i62.photobucket.com/albums/h94/lumikinmaailma/hearts.jpg
Kiitos, Tiuli!
Kiitos samoin myös sinulle, Lumikki.
:))