juuri näin, joulu kaikkien perhehelvettien isä ja äiti

Kaksi aikuista akkaa tappelee samasta konvehtirasiasta.
Viimeisesta.
Kauppias katsoo lihatiskiltä ja hymyillee.
On siinä v++++mainen mies.

No jopas jotain. Vai tälläinen on joulu. Onneksi minä en vietä sitä.

Voi sentään, tämä oli niin kärjistetyn kamala tarina joulusta, että se sai minut nauramaan. Paras oli tuo "kynttilä sytytti asunnon". Sekin vielä kaiken muun pahan lisäksi! ;)

Ei tietysti pitäisi nauraa, sillä tarina saattaa olla valitettavan totta jonkun onnettoman kohdalla.

Tulin melkein vihaiseksi tätä lukiessani. Ensimmäinen ajatus oli: Ei saa pilata mun joulua noin irvokkaalla tarinalla! Saman tien tajusin, miten hirvittävän itsekkäästi olin tuon pienen hetken ajatellut. Monikohan oppilaistanikin kokee jouluna jotakin tämän runon tapaista?

Tunteita herättävä runo, ja hyvä muistutus siitä, miten hyvin itsellä on asiat!

Miss Foxy,onneksi ei kuitenkaan kaikkien kohdalla näin. Riittävän monen kuitenkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne, aika paha juttu! Hauska, heh.

Silja Orvokki, ollaan iloisia siitä.

Viivi, traagisuus on välillä koomista,tai ehkä surkuhupaisaa, mutta pidemmän päälle se ei naurata.

Samaa ajattelin, Tavallinen, kun kirjoitin tämän runon. Mietin, uskallanko edes laittaa sitä tänne, sillä arvasin,että kaikkien joulutunnelmaan tämä ei sovi. Mutta...niin kuin itsekin totesit, oman tunnelman pilaaminen on aika vähän siihen verrattuna, minkälainen helvetti joulu joissain perheessä on.
Lukijoiden närkästys on siihen verrattuna aika lievää.

Kiitos, susupetal, joka tuot esille näitä elämän kääntöpuolia. Valitettavan totta liian monessa perheessä. Hyvä "irvotelma". Tuli mieleen myös ikuisuuskysymys maailmanrauhasta, jota sotimalla yritetään aikaansaada.

Sotiminen maailmanrauhasta on sellainen sanapariparadoksi, että huh-huh, Sivuaskel.
Joo, kääntöpuoli tosiaankin, ei kaikkien mieleen siitä lukeminen oman joulun keskellä, mutta eipä voi mitään.

Tuliko tämä runo tv-ohjelmasta punainen lanka? Siinähän haastateltiin erästä sosiaalineitoa.
Hyvin tiivistetty tuon haastattelun asiat.


Kaipailen vain sitä kaunista, herkkää ja romanttista ihanaa joulu tarinaa ja sä kirjoittelet tälläisiä.Ja ihan hyvä että kirjoittelet.

Että viisi minuuttia tuon edellisen kirjoittamiseen. Voihan nösse sentään. Tää on liian helppoo sulle. Eiks sitä pitäs kärsiä luomisen tuskaa ja sellaista. ;)

Kyllä Alastalo, sen ohjelman joulutarina oli inspiksenä tähän -muutenhan nuo jutut ovat niitä ikuisuusasiota, joita olen pyörittänyt aikaisemminkin kirjoituksissani.

Eikös se jatkokertomus Aleksi ollut vähän herkempi joulutarina? Voisinhan minä kirjoittaa jotain itkettävän ihanaakin, mutta sitä tuntuu olevan tarjolla riittävästi muuallakin.

Luomisen tuska? Ei minun luonteellani sellaista kestäisi, masentuisin liikaa...

Katselin eilisen Runoraadin televisiosta. Siellä oli oliko se nyt Tomi Kontiolta melkoinen jouluruno.

Minulta jäi Runoraati väliin, Helanes. Minkälainen se runo oli?
Erilaisia joululauluja tiedän kuulleeni, mutta erilaisia joulurunoja on aika vähän tullut vastaan. Ehkä ihan hyvästä syystä:)

Hyvä runo kuin mikä.
Kaunis ja koskettava.
Realistinen - Monessa paikassa. Vaikka en ole tuollaista kokenut, mutta olen lukenut.

Ja niin surullinen.

Joulu on muutakin kuin aikaa ihmeiden, Simon. Valitettavasti.

Eihän tuo ole monessakaan suomalaisessa kodissa todellisuutta. Kuitenkin hieno runo, joka hiertää illuusiota Joulusta Pyhänä Rauhan Juhlana, Kristuksen syntymäpäivänä jne. Kaikkiaan herkullinen, vaikka ehkä vähän tavanomainen, myytinriisumisruno.

No, ei onneksi ole tavanomaista monessa kodissa, mutta niissä muutamissakin se on liikaa. Tavanomainen tämän eunon pitikin olla, ei mitään nokkeluuksia tai hassuja riimejä tunnelmaa keventämään, ei paatosta eikä melodraamaa korostamaan jutun ankeutta.

Jussi, kyllä tuo on totta monessa suomalaisessa kodissa.

Tilastoja minulla ei ole, Alma, mutta uskoisin, että aika harva koti on sellainen, jossa ei lainkaan juotaisi alkoholia jouluna. Alkoholin juominenhan ei sinänsä johda ylläolevan runon kaltaisiin tapahtumiin, mutta muita muistoja kyllä lapsille voi jäädä, sellaisia, jotka aikuisen silmissä ja mielessä ovat toisarvoisia.

Se Runoraadin jouluruno, yksi neljästä, oli yhdellä sanalla sanottuna erilainen. Tarina, surullinen tarina pariskunnasta joka odottaa lasta, lapsesta joka kuolee kolmivuotiaana. Tultiinhan siinä tietenkin jotenkin myös joulun lapseen ja puhuttiin siteistä ylös ja siteistä alas. Siteiden katkeamisesta (sanoittaja Heikki Salo havainnollisti ja konkretisoi puhumalla vetoketjusta, ensin kiinni sitten auki olevasta). Hienoja kuvia.

Kiitos, Helanes. Oli varmaan erilainen runon, ainakin nykyajan lyriikkaan jos vertaa.
Jos kiinnostaa, vähän saman tyyppistä tematiikkaa löytyy ehkä yhdestä jatkiksestani
http://susupetal.vuodatus.net/page/miehen+paivakirja

joulua siinä ei ole kuin ohimennen, mutta lapsi on keskiössä.

SusuPetal, minullakaan ei ole tilastoja aiheesta mutta tietoa on tullut välillisesti työn kautta. "Anna lapselle selvä joulu"-kampanja on valitettavan tarpeellinen.

Tämänhän voi (melkein) laulaa Juicen Sika-laulun nuotilla! Tästä se Sika tuli heti mieleen:

"Kossua, viiniä
pöydässä riittää.
Äitikin huikasta
isää kiittää."

Tragikomiikka on herkkä laji, siinä kuljetaan kahden kerroksen välissä; pitää olla tarkkana ettei ylitä ylärajaa eikä pulahda alarajan alle, jottei sorru mauttomuuteen tai surkuhupaan. Tässä molemmat puolet, hupi ja huoli, tulevat minusta osaavasti esiin; hyvin sanailtu.

Heh, Kutuharju, uusi joululauluko siis:)

Tragikomiikka ON taitolaji tai upottava suo.

Alma, jäit tuosta välistä pois. En minä tilastoja kaipaa, riittää, kun on silmät. Valitettavasti.

Aivan. Tänään nähtyä: mies ostaa 6 X 24 oluttölkkiä (à 0,5 l). Ei voi muuta kuin toivoa että hän on kutsunut koko kerrostalon juhliin tai -- viettää joulunsa yksin...

6 kertaa 24! Joo, Kutuharju, kyllähän sitä juomaa menee suolaisen kinkun ja kalan kanssa. No, toivotaan, että juojia on enemmän kuin yksi ja että seurueessa ei ole lapsia.

Arvo Turtiainen

Ja minä näin sinun joulusi rauhan, kaupunki, hauraan
kuin tinapaperi, kuin lasipallot kuustesi oksilla.

Jouluiloa Susulle!

Turtiainen...niinpä. Hauras joulurauha.

Kiitos, Tiuli, että muistutit tästä säkeestä ja hyvää joulua sinullekin.

No joo, minä olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että joulu pitäisi kieltää ihmisten fyysiselle sekä psyykkiselle terveydelle vaarallisena.
Mutta olihan tuolla perheelle nyt tietysti edes yritystä, kun sentään kinkku ja piparit...

Erkki, en minä usko, että joulua kieltämällä mikään muuttuisi, onhan vuodessa 52 viikonloppua, jolloin vanhemmat voivat toteuttaa itseään.
Juu, yritystä oli, koska en usko, että kukaan päättää "että nyt ryypätään vaan ja hakataan toisiamme ja lopuksi kutsutaan poliisit". Kyllä ihmiset yleensä toivovat ja olettavat muuta.

Realismia?

Niin varmaan, Obeesia. Ainakin joidenkin osalta.

Näinhän se on valitettavasti. Sulla on sana hallussa ja näkemystä elämästä.

Joskus näkee, Pantteri, aina ei.

Jouluja!

Puti putti kanne hana e, jouluja sinullekin. Ismo Kallioko tuon putti putti lauloi?

Kyllä tuo vaan liian monessa kodissa on ihan täyttä totta. Opiskeluaikanani tutuistuimme ensi-ja turvakotiin sekä poliisilaitokselle ja kummassakin kerrottiin joulun olevan monelle liian rankka. Ei ole rahaa ja sitten ne vähäisetkin menee sinne pitkäripaiseen. Putkat saattavat olla jouluaattona täynnä ja kotihälytyksiä moninverroin enemmän kuin muulloin. Kyllä tuon kirjoituksesi jälkeen mietin kuinka onnellinen olenkaan. Alanpa tästä rosollin tekoon ja suolaamaan lohta.:) Kiinaterveisin Jaanuska.

Kriittistä linjaa pidetään. Tämä on joulun usein se vaiettu puoli. Kaikille joulu ei ole ilon juhla.

Siksi on perustettu www.manteli.net - joulumielen tukipiste.

Taisit katsoa Punaista lankaa sinäkin runon "tutusta lopusta" päätellen..?

Jaanuska, ihan terveellistä tutustua esim. turvakotien toimintaan ja kuulla, mitä elämä myös joillekin on. Puhumattakaan poliisien tai sosiaalipäivystyksen työhön.
Kyllä, olemme onnellisia. Jouluiset terveiset sinulle.

Joo, Ahmatti, runon loppu inspiroi koko runon, todellakin siitä Punasesta langasta. Tämä tarina oli ensin proosapätkä ilman tuota loppua tuolla tavoin, sitten se muotoutui täksi runoksi.

Niin, aattona päivystyksessä on aina paikattavaa väkeä, tosi sairaita vasta joulupäivänä kun on syöty ja juotu liikaa. Eli totta - joidenkin kohdalla. Toivottavasti harvan.
Kuva on ihana!!! Minä kovasti tykätän siitä...=I

Joo, Polgara, välipäivät ovat ruuhkaisia, niin aleissa kuin ensiavussa....

Jep. Leevi teki aikoinaan biisin: Jouluaattona kännissä ja mä: Ei Joulupukki tule koskaan takaisin -kappaleen ja onhan noita muitakin. Hyvä teksti silti. Kiva koukku tuo Bridgevariaatio. Itse jättäisin kuitenkin jokusen kertsin välistä pois (riippuen tietty musiikillisesta toteutuksesta). Teksti vaikuttaisi siis tehokkaammalta kun välissä tulisi pari a-osaa peräjälkeen. Vastaavasti noista bridgeistä saisi loppupäähän hauskan Been.

Kiitos kommentista, Samuli. En ole ajatellut tätä biisiksi, en ole koskaan tehnyt laulujen sanoituksia. En todennäköisesti osaisi, muttta noilla ehdottamillasi muutoksilla varmaan tulisi koostuneempi kokonaisuus.

Vähän myöhässä tämä vastaus vastaukseesi, mutta ei se laulujen kirjoittaminen mitään salatiedettä ole. Suunnilleen saman verran kuin vaikkapa haiku-runossa.