Unohdit todella ontuvan säejaon :) Huonon runon selitys tekee runosta, hmm, huonomman.

Heh, ontuva säejako, Tui:) Joo, selittelyn makua...

Eläv vielä! Hirmu hyvä huono runo!
Rimpsu noita lisää, vaikka viinakaupan jonossa ja ehdotan runofinlandiavodkapullopalkintoa.
Ystävällisesti, mutta mikäli mahdollista,
Hukka-sika-rontti

Oi, runofinlandiavodka kyllä houkuttelisi, Oh-show-tah hoi-ne-ne, mutta noin muuten...

Tämä oli ehdottomasti huonoin runo jonka olet tähän mennessä kirjoittanut.

Kiitos, Allyalias! Minäkin olen täysin smaa mieltä. This sucks...

Rohkea paljastus! Huono runo Susupelalilta... ei tämä minusta niin hirveän huono ole, mutta en minä mikään lyyrikko olekaan.

Huomenta SusuPetal :)
valokuvatorstaissa oli huonoin kuva aiheena. En tiedä vielä osallistunko. Huonoja runoja minulla olisi satamäärin, eli siinä mielessä voisin kyllä osallistua runotorstain haasteeseen ;-)

Kyllä! Huonoin runo jonka olen sun kirjoittamistasi lukenut. Ehdottomasti. Vaikken runoista mitään ymmärräkään. Mutta jos meikäläinen yrittäisi kirjoittaa runoa, niin tuo olisi jo mun tason yläpuolella ja korkeella.

Itse asiassa tuosta runosta tuli mieleen joku teiniangstinen "runotyttö" joka purkaa ensirakkauden ja sen lopun tuntoja. ;))

Osallistu vaan, Marko! Tämä on todella vapauttavaa ja hauskaa, koska yleensähän sitä yrittää pelastaa naamansa ja säilyttää katu-uskottavuutensa.

Hmm, Alastalo, asuuko sinun sisälläsi teiniangstinen runotyttö:)) Joo, huono on. Häpeän.

Mites se Pantteri jäi huomaamatta tuolla ylhäällä. Ei tässä rohkeutta tarvita, ainoastaan hyvää häpeän sietokykyä ja sitä löytyy. Toisinaan:)

Kuten Alastalo totesi, moni voisi yrittää ihan tosissaan eikä päästä edes tähän ... Mutta huono tämäkin oli :)

Ylösnousemusta vailla!

osataan sitä nykyään vielä kirjoittaa oikeanlaisia runoja näemmä

No joo tuo runo on vähän niinkuin joku huutais kovaa kimeällä äänellä, eli särähtäähän se korvaan, mutta sehän tässä oli tarkoituksenakin. Toisaalta itse en osais kirjoittaa edes tuotakaan...

Kiitos, Kukkis!!!! Huono on!

Nimenomaan, Helanes, se tästä vielä puuttui...vaikka toisaalta, ei tämän alemmas kai voi vajota...joten suunta ylös.

Heh, satavuotias, kiitos.

Titta, kovaa ja kimakasti ja tulkiten äänellään. Juuri niin!

Kyllä tää munkii mielest menee sinne teiniangstiosastolle. Siellä, esim. jonkun lehden Nuoret kirjoittavat-palstalla tää menis täydestä;)
Eli hyvä huono runo!

Hmmm, Salka. Tämä on huono, koska minusta ei veitselläkään saa angstista teiniä.

Jos tällaisen runon ottaa esimerkiksi huonosta runosta, syntyy vaikutelma, että esimerkin valitsija haluaa korostaa sitä, että henkilö, joka ilmaisisi syvimmän tunteensa näin on ihmisenä huono, eli poliittisesti epäkorrekti.

Tämä runo on vain äärimmäisen hätätilan ja tietämättömyyden puhdas, suora ilmaus.

Huonoa tässä avunhuudossa on se, että se ei näillä foorumeilla johda avun saapumiseen. Runouden kenttä mielletään meillä tyypillisesti paikkana joka toimittaa ihmisiä mielisairaalaan, ei pelasta heitä sieltä, ei tarjoa apua, mutta nauraa pilkallisesti.

Mitenkään epäonnistuneena en tätä pitäisi taiteellisesti, koska tässä ei minusta ole kysymys mistään taiteellisesta yrityksestä tai epäonnistumisesta.

Voi ei, Sven Laakso, ei tämä ole huono runo(mielestäni) sen takia, että tässä ilmaistaan syvimmät tunteet. Jos luet noita muita runojani, niin huomaat, että joissakin mennään ihan pitelemättä pohjamudissa asti.
Tunne ei tee tästä huonoa, vaan kliseiden ja kökköjen metaforien kyllästämä sanahelinä..
Taiteellisuus? Hmm, tässä ei todellakaan yritetä tehdä taidetta. Tämä on väärä blogi sellaiseen. Ainakin täällä harvoin näkee taiteellista yritystä, joten taiteellinen epäonnistuminen on yhtä harvinaista.
Runouden kenttä kestää mielestäni aika hyvin myös naurun -se voi myös nauraa itselleen.

Olen monta kertaa miettinyt, miten saada oikeutta sille näkökulmalle, että itse kokee jotkin asiat kökköinä. Joskus kliseitä viljellessäni posket punehtuvat ja olo tuntuu epämukavalta. Siihen tottuu sitten, kun kliseiden tilalle ei ole muuta annettavaa. Mutta miten tosiaan on, kun joutuu toisen runoa lukiessa kokemaan samanlaista myötähäpeää; mistä se häpeän tunne kumpuaa? Kriittisistä vittuiluista? Siitäkö, että on itse joskus paljastanut epäpoliittisuutensa ja saanut pilkkanaurut peräänsä? Vai portinvartijoitten opetuksista? Tekeekö tietämättömyys automaattisesti huonoksi?

Voiko ylipäätään lähteä antamaan esimerkkiä huonosta runosta tulematta samalla ylistäneeksi itsensä huonon yläpuolelle? Entä jos todella pitää itseään huonona ja samalla muita kaltaisiaan?

Ehkä runoilija tai joku muu oikea ammattilainen erottaa, milloin kysymys ei ole taiteellisesta yrityksestä eikä epäonnistumisesta, ja että runo on aito. Entä jos se onkin epäaito ja vain lavastettu huonoksi? Voiko kökköjä kliseitä ja metaforia silloin pitää huonoina.

JÖSSES! Tämä aihehan imee kuin juoksuhiekka. Täältä ei pääse enää edes räpiköimällä ylös. Oih, auttava käsi nyt ojentakaa... aaapuaaa.

Jossakin blogissa mainittiin tämän haasteen yhteydessä, että voiko huonoa runoutta olla lainkaan, eikö epäonnistunut runo ole se, joka jäi kirjoittamatta.

Mielenkiintoisia kysymyksiä, Saara. Aito runo -joo, aika juoksuhiekalla liikutaan, eikun upotaan...vaan onneksi auttava käsi on paikalla. Tässä!

Huh, kiitti.

Täällä vastataan avunhuutoihin -muutakaan tekemistä ole:))

Nyt minä tajusin, miksi tämä runo on mielestäni huono. Se ei ole minua. Siis ei aito. Epätosi.
Miltä se tuntuu lukijoista, onko se epäaito vai ei, ei ole minun hallinnassani. Joku voi nähdä sen feikkinä, jollekin toiselle se voi olla aito avunhuuto.
Hmmm.
Onko se sitten epäonnistunut, niin kuin haasteessa vaadittiin? Ja kuka sen määrittelee, että se on epäonnistunut?
Ei kukaan?

Nih. Huhuu. Anybody?

Nobody.