|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Illanvirkku, Sikuri! Olisikohan purrut omaa kättään?
runosta tuli mieleen jotenkin pelottava ihminen.
Polgara, ihmiskyyt ovat pahoja, ei niitä haluakaan tuntea, eikä halua itse olla sellainen.
Mikä ero on kyyllä ja kyyihmisellä?
Kyy pistää vain silloin kun tuntee itsensä uhatuksi, muulloin väistelee ja pakenee.
Entä ihmiskyy?
Huvikseenko vai samasta syystä.
Hieno runo jälleen anyways!
Nii, ja kun horoskooppinikin on kerran käärme... minkäs sitä luonteelleen aina... ;-)
Tuo älykkyys on tuossa vähän ironisena -nokkeluuttahan ja verbaalista taituruuttahan pidetään myös älyn merkkinä -hiljaisia ja ujoja saatetaan sen sijaan pitää vähän hitaampina.
"eikä hän haluaisi
itseään sattuvan"
Kukapa haluaisi, ilkeäkään tahallaan, toista voi kuitenkin satuttaa syvältä tahtomattankin...
Niin, Salka, kukapa haluaisi olla ilkeä, jos valita saisi.
Sivuaskel, luulen, että loppujen lopuksi ei pääse pakoon.
Olipa mainio- viiltävä ja ajan hengessä mukana oleva. Kertakaikkinen. Ivaa ja ilkeyttä sopivasti, kitkeryyttä ja otetta.