No, täytyyhän se myöntää, että olin aika otettu, kun Tarja lähetti minulle sähköpostia. Ihan ensiksi tietenkin ajattelin, että joku vääräleuka pilaili kustannuksellani, sillä onhan Blogistaniassa aika paljon ihmisiä, joilla on vähintäänkin kyseenalainen huumorintaju. Nimiä nyt mainitsematta, ettei kommenttilaatikko ihan tukkeennu. Kyllä te tiedätte, keitä tarkoitan. Minäkin tiedän.

Vaan uskottavahan se oli, kun soitin presidentin kansliaan ja pyysin yhdistämään Tarjalle. Sanoin, että täällä olisi nyt SusuPetal ja ihanko oikeasti siis se kutsu on oikea. Tarjaa vähän nauratti, että tottahan se, ettei hän nyt piloillaan sellaista lähettäisi.

Ilmeisesti Tarja ei sitten bloggaa.

SusuPetalia kyllä lukee. Tilaa sen kuulemma blogilistalta, jotta varmistaisi perusteellisen aamuherätyksen. On se. Muutenkin kehui.

Kun kutsun autenttisuus näin tuli todistettua, en sitten meinannut pysyä puuterinvärisissä sloggeissani. Selvähän se. Ajatelkaa nyt itse! Tarja kutsuu bloggaajan Linnan Itsenäisyyspäivän juhliin, eikä ketä tahansa bloggajaa, vaan SusuPetalin! Kyllähän se hivelee ja paljon. Että minut, eikä jotain toista bloggajaa! Nimittelemään en vieläkään ala, mutta kyllähän täällä Blogistaniassa on kaikenlaisia vakuuttamisen mestareita ja asiantuntijoitakin. Kysyin vielä Tarjalta varmuuden vuoksi, että ei kai muita bloggaajia sentään ole kutsuttu, että kai nämä juhlat ovat ihan niin kuin ei-blogimiitti ja Tarja vakuutti minulle, että Ekin lisäksi ei muita ole kutsuttu. Muutama wannabe-bloggaaja saattoi tosin olla paikalla, koska ne oli pakko kutsua viran puolesta. Ihan joka puolueesta
Mutta muuten kyllä ihan sisäpiiripartyt.

Lensin siis housuistani ja olisin varmaan revennyt enemmänkin, kun mieleeni hiipi kohtalaisen kaamea ajatus. No, sehän ei ole mitään uutta, sillä yleensähän päässäni ei ole muuta kuin kaameita ajatuksia ja angstitaso on vähintäänkin kiitettävä kaiken aikaa. Tämä ajatus oli kyllä kaameudessaan ihan huippuluokkaa, sillä tajusin, että enhän minä voinut sinne juhliin mennä!!!!

Soitin uudestaan Tarjalle ja kysyin, oliko mitenkään mahdollista tehdä se entree SusuPetalina vai pitikö minun saapua paikalle ikään kuin reaaliminänä. Tarjaa ei enää niin paljon naurattanut. Sanoi, että sillä oli jo voileipäkakut uunissa ja booli jäähtymässä ja hommaa muutenkin suhteellisen paljon. Se kävi ottamassa pellillisen kakkua pois uunista ja palasi sitten puhelimeen kertomaan, että ei niihin juhliin voi tulla kuin omana itsenään ja että olinko minä muka oikeasti joku SusuPetal?

Identiteettikriisihän siitä tuli ja eksistenssin pähkäily. Hetkessä oli sellainen teiniolo, mutta ilman aknea, joten jotain hyvääkin sentään. Laitoin Tarjalle sähköpostia ja kerroin, että vähän vaikeaa minun olisi tulla sinne juhliin niin kuin omana itsenäni, sillä eihän kukaan tiennyt, kuka olin, ei edes seiska ollut onnistunut kuvaamaan minua ilman SusuPetal-luukkia. Tarja vastasi, että minun olisi parasta joko ottaa tai jättää.

Aika nihkeää ja vähän vaihtoehtoja, mielestäni, ja kutsun glooria alkoi vähitellen himmetä. Oli se kumma, jos en SusuPetalina kelvannut Linnaan, vaan halusivat jonkun täydellisen vähäpätöisen tädin parketille hillumaan. Hillutahan minä osaan ihan itsenäni, ei siitä nyt ollut kysymys, mutta olihan minun ajateltava perhettäni ja sukuani ja naapureitani ja kunnianarvoisaa työpaikkaani! Hillua siis livenä telkkarissa! Omana itsenäni. Ja Jaakko sanoisi, että paremmin tunnettu SusuPetalina ja tuo mekko on näköjään Prismasta.

Ehei, ei SusuPetalista ole astumaan reaaliin. Juhlikoot muut. Onhan siellä Eki, edustakoon hän meitä bloggaajia kunnialla. Minä skoolaan kotona Tomin kanssa.

********

Pakinaperjantain 5. haaste Juhlat.