Niin, tosi kovis ;D Toivottavasti uniriepua EI oltu kuitenkaan pesty, sehän vie kaikki ihanat hajut mukanaan...

Eihän sitä nyt voi pestä, Polgara, minuus katoaa saman tien...

Kaiken muun minä vielä jotenkin ymmärrän, mutta en sitä miksi hunajapurkki piti pistää sängyn alle.

Heh, tienpäällä, vai kaiken muun ymmärrät...no, se purkki oli siellä piilossa tietenkin, ettei kova julkisivu saisi säröjä ja ehkä yön lohtuna, jos heräisi painajaisiin -hunajaa purkistä ja uneen jälleen.

Jaa, no, tartteekin tästä mennä äkkiä korjaamaan hunapurkkinsa kaappiin, ettei kukaan pöydällä näe.
Minä olen kyllä luullut, että sen unen saa ihan muilla konsteilla, ja hunajaakin käyttänyt ihan muuhun, mutta näin sitä aina uutta oppii kun vanhaksi elää ja tarpeeksi blogeja lukee.

Olikos tää Susu itse nuorenpana? Aattelin vaan. ;)
Oli niin toden makuinen. Kuin elettyä elämää.

Joo, tästä tyypistä oli todellakin tullut oma itsensä. Hei haloo, toisilla on pornolehdet sängyn alla, tällä hunaja. Siitä on varmaan vähän tuhmaa käyttää teessä hunajaa. Noin kova tyyppihän vetäis sen raakana. Tosi kiva runo taas.

"muista minut/ kuiskasi hypätessään autosta" ja silmät itkemään saavat öljylaput kertovat jo kaiken oleellisen. Koskettava runo.

Tienpää, oppia ikä kaikki.

Ehei, Alastalo, ei susu nyt ihan näin hurja ole ollut:)

Kiitos, Allyalias, joo tosi kova nauttii hunajansa raakana.

Kiitos, Tui.

Mikä voi kohdata lukijaa (elämää) vahvemmin kuin vastakota... Siihen mahtuvat laidat ja laidat.

kiitos runosta

Taitaa ihmiseen mahtua todellakin kaikki, Paju.

Siis tottakai tarkoitin, että EI pesty, eihän???? Pitäisi varmasti tarkentaa, ennenkuin aamurähmässä kommenteeraa - siis minun pitäisi, siis tarkentaa, siis omaa ulosantiani ja oikeinkirjoitustani! Nih! *epäilee tuliko nytkään ymmärretyksi oikein*

Mutta Polgara, minähän ymmärsin saman tien ja vain komppasin sinua!!!

Aah, depressio kukassaan. Antakaa uniriepu!
Voimakas tunnelataus!

Mie oon käyny lukemassa tän ainakin sen seitsemän kertaa, enkä saa sanotuksi ajatuksiani.
Tai puetuksi niitä sanoiksi, lähinn'ä niin kai se menee.

Eikö tuo ole juuri tämän päivän mentaliteettia? Olla jotain ihan muuta, olla jonkun naamion takana, ja kätkeä kaikki sisäänsä. Piiloutua, koska se on niin turvalisempaa.

Olla luottamatta, koska se asettaa oman itsensä alttiiksi ja aina on haavoittuvaisuuden mahdollisuus.

Sulkea kaikki ulos- koska pelkää liikaa.

Ja silti, mitään muuta ei kaipaa niin paljon kuin rakkautta. LÄheisyyttä. Eheyttävää syliä.
Sitä, että joku näkisi, mitä oikeasti on. Uskaltaisi tunkea sen kuoren ja kovuuden läpi.

Nih.

** Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa,
kirpeää ja raikasta
- yksinkin on vaeltaa.

Silti aina tarvitsee,
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
- jos muuta haluaa..''
_-Juki Lewis-

Ihan vain tällaisia aatoksia. Onpa täällä kiva avautua.

Unirievut ovat viimeistä huutoa, Sikuri, ainakin öisin!

Niinhän se on, Vintti, kova päältä, mutta sisältä jotain ihan muuta. Suojaa itseään pettymyksiltä, kun ei luota keneenkään -mutta kertooko se vain siitä, että ei luota itseensä?
Surullista.
Hyvä täällä on avautua:)

Hieno runo jälleen kerran, liikuttavan koskettava, loppu on niin sopiva "toivoi yön kestävän kauan" ehkä, ettei tarvitsisi jälleen esittää jotain muuta kuin olla vain omana itsenään, kun pitää olla niin kovis.

Juuri niin, Titta, mutta aina aamu tuli ehkä liian nopeasti.

Hei Susu. Vaiks kuin hyvä. Saaks sua siteerata, kun puhuu nuorille rooleista?

Pirtsakka, siitä vaan.

Osoitit jälleen kerran taituruutesi ja moni-ilmeisyytesi tässä runossa. Tuo on niin totta, ollessani nuorisotyössä lastenkodilla tapasin näitä tyttöjä livenä...Päivällä koviksia kajalit naamalla, illalla piti hoitajan paijata, lukea iltarukous ja silitellä ihan hiljaa ja varovasti. Semmoista se on, Elämä.

Sellaista se elämä on, Salka, moninaista. Ei mitenkään yksiselitteistä.

Taas kerran taidokasta työtä, hiottuja yksityiskohtia. Hienosti saat vastakohdat esille. Minua ehkä eniten liikuttivat nämä kohdat:

muista minut
kuiskasi hypätessään autosta

ja

toivoi yön kestävän kauan

Tuntuu, että niissä se todellinen tyttö tulee pintaan, puhuu omalla äänellään.

Niin, Kukkis, tulla huomatuksi, saada huomiota, olla tärkeä jollekulle. Sitä kai me kaikki haluamme.

Tykkäsin kovasti! TÄmä on hyvä runo!

Kiitos, Muikku!

Elämänmenoa, sanois Saisio(kin).
Kovaa ja koskettavaa.

Näinhän se on, Sivuaskel, riittävän kovaa, niin koskettaa.