EDIT 21.11. klo 17.06:
Vuodatus toimii jälleen suhteellisen hyvin, joten siirryin
varapesästä takaisin tänne. Allaolevan tekstin kommentit ovat luettavissa
täällä.
Riina kuuli itkua makuuhuoneesta, kun hän tuli kotiin. Hän pudotti repun eteisen lattialle.
-Äiti?
Itku
yltyi. Riina riisui kengät, asetti ne huolellisesti kenkätelineeseen,
ripusti takkinsa naulakkoon ja otti reppunsa lattialta.
-Äiti, mikä sulla on? Ootsä kipeä?
Äiti
makasi sängyllä, selin Riinaan. Riina meni sängyn luo, istuutui ja
odotti. Äiti kääntyi ja Riina näki, että äiti oli itkenyt jo jonkin
aikaa. Äidin silmät olivat punaiset ja turvonneet, posket märät
kyynelistä ja suu vapisi.
-Ootsä kipeä? Mistä koskee?
-Sydämeen. Mun sydän on särkynyt. Se saatanan paskiainen…voitsä
kuvitella, se laittoi mulle tekstarin ja sanoi, että sori, mutta me ei
voida nähdä nyt viikonloppuna, kun sen mutsi on saanut jonkun
kohtauksen ja sen täytyy lähteä sinne. Sen mutsin luo.
Äiti nousi istumaan ja kaivoi kännykän tyynyn alta.
-Kato nyt. Helvetin paskiainen. Mä vihaan sitä.
-Onks Markun äiti kuollut?
-Markun?
Mistä sä puhut? En mä tiedä Markun mutsista mitään. Jarin äiti on
saanut jonkun kohtauksen. Se Jari, jonka mä tapasin kaks viikkoo
sitten. Kyllä mä sulle kerroin. En mä oo enää Markun kanssa.
-Jos se vaikka kuolee.
-Kuka?
-No se Jarin äiti. Jos se lähti sen takia, Riina sanoi, kaivoi repusta nenäliinan ja antoi sen äidille.
-Jos
se edes on saanut mitään kohtausta, äiti sanoi pyyhkien poskiaan. –Mä
en luottaisi siihen jätkään yhtään. Miten se saattoi tehdä mulle näin,
mehän oltiin sovittu jo, että mennään tanssimaan ja…mä en jaksa. Mulla
on niin ikävä sitä.
Äiti alkoi itkeä uudestaan. Riina taputti pehmeästi äidin olkapäätä.
-Äiti,
älä itke. Kyllä se kohta soittaa sulle ja kertoo, että sen äiti voi
hyvin ja se tulee tänne. Älä itke. Mä keitän sulle vaikka kahvia. Tuu
keittiöön.
-Kahvi vois maistua. Mä en ehtinyt juoda duunissa, kun
se tekstari tuli ja mun oli pakko lähteä himaan. Mä en voinut enää
jäädä loppupäiväksi, mua itketti niin.
-Mä keitän ennen ku mä lähden.
-Mihin sä menet?
-Mä meen Jennan luo yökylään, sä lupasit. Se on saanut sen marsun.
-Et sä voi nyt lähtee! Mä en kestä olla yksin. Mä en kestä. Kaikki jättää mut. Älä mee.
-Sä lupasit….
-Sä voit mennä Jennan luo joku toinen kerta. Älä mee tänään. Älä jätä mua yksin, Riina.
Korkeintaan 1 yön kuulostaisi huomattavasti realistisemmalta. Siinäkin puolet jo liikaa.
Menkööt alta ne, jotka ei muuhun kykene, tai ylemmäs yrittää uskalla.
Tarina on hyvä.
Tarina on silti vielä hyvä!
Pelastakaa edes äidit...ei, vaan pelastakaa lapset. Näin minun mielestäni.