Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
20.11.2006 - 04:38

EDIT 21.11. klo 17.06:

Vuodatus toimii jälleen suhteellisen hyvin, joten siirryin varapesästä takaisin tänne. Allaolevan tekstin kommentit ovat luettavissa täällä.



Riina kuuli itkua makuuhuoneesta, kun hän tuli kotiin. Hän pudotti repun eteisen lattialle.

-Äiti?

Itku yltyi. Riina riisui kengät, asetti ne huolellisesti kenkätelineeseen, ripusti takkinsa naulakkoon ja otti reppunsa lattialta.

-Äiti, mikä sulla on? Ootsä kipeä?

Äiti makasi sängyllä, selin Riinaan. Riina meni sängyn luo, istuutui ja odotti. Äiti kääntyi ja Riina näki, että äiti oli itkenyt jo jonkin aikaa. Äidin silmät olivat punaiset ja turvonneet, posket märät kyynelistä ja suu vapisi.

-Ootsä kipeä? Mistä koskee?
-Sydämeen. Mun sydän on särkynyt. Se saatanan paskiainen…voitsä kuvitella, se laittoi mulle tekstarin ja sanoi, että sori, mutta me ei voida nähdä nyt viikonloppuna, kun sen mutsi on saanut jonkun kohtauksen ja sen täytyy lähteä sinne. Sen mutsin luo.

Äiti nousi istumaan ja kaivoi kännykän tyynyn alta.

-Kato nyt. Helvetin paskiainen. Mä vihaan sitä.
-Onks Markun äiti kuollut?

-Markun? Mistä sä puhut? En mä tiedä Markun mutsista mitään. Jarin äiti on saanut jonkun kohtauksen. Se Jari, jonka mä tapasin kaks viikkoo sitten. Kyllä mä sulle kerroin. En mä oo enää Markun kanssa.
-Jos se vaikka kuolee.

-Kuka?
-No se Jarin äiti. Jos se lähti sen takia, Riina sanoi, kaivoi repusta nenäliinan ja antoi sen äidille.

-Jos se edes on saanut mitään kohtausta, äiti sanoi pyyhkien poskiaan. –Mä en luottaisi siihen jätkään yhtään. Miten se saattoi tehdä mulle näin, mehän oltiin sovittu jo, että mennään tanssimaan ja…mä en jaksa. Mulla on niin ikävä sitä.

Äiti alkoi itkeä uudestaan. Riina taputti pehmeästi äidin olkapäätä.

-Äiti, älä itke. Kyllä se kohta soittaa sulle ja kertoo, että sen äiti voi hyvin ja se tulee tänne. Älä itke. Mä keitän sulle vaikka kahvia. Tuu keittiöön.
-Kahvi vois maistua. Mä en ehtinyt juoda duunissa, kun se tekstari tuli ja mun oli pakko lähteä himaan. Mä en voinut enää jäädä loppupäiväksi, mua itketti niin.

-Mä keitän ennen ku mä lähden.
-Mihin sä menet?

-Mä meen Jennan luo yökylään, sä lupasit. Se on saanut sen marsun.
-Et sä voi nyt lähtee! Mä en kestä olla yksin. Mä en kestä. Kaikki jättää mut. Älä mee.

-Sä lupasit….
-Sä voit mennä Jennan luo joku toinen kerta. Älä mee tänään. Älä jätä mua yksin, Riina.


Ani kirjoitti 21.11.2006 - 17:48
Tervetuloa takaisin.
SusuPetal kirjoitti 21.11.2006 - 17:54
Kiitos, Ani:)
tienpäällä kirjoitti 21.11.2006 - 21:37
No, ihme jos tuollaista naista 2 viikkoakin mies kestää...
Korkeintaan 1 yön kuulostaisi huomattavasti realistisemmalta. Siinäkin puolet jo liikaa.
SusuPetal kirjoitti 21.11.2006 - 21:49
Fiuu, Tienpäällä, tiukka linja... no, makujahan on monia:)
tienpäällä kirjoitti 21.11.2006 - 21:53
Rima kannattaa pitää korkealla kun kerran voi.
Menkööt alta ne, jotka ei muuhun kykene, tai ylemmäs yrittää uskalla.
SusuPetal kirjoitti 21.11.2006 - 22:19
Heh:) Onhan siinä asennetta, sano.
Silja Orvokki kirjoitti 21.11.2006 - 23:53
Testing, testing.

Tarina on hyvä.

Silja Orvokki kirjoitti 21.11.2006 - 23:54
Voi ei. Pystyn kommentoimaan sinun blogiisi, mutta en omaani! Apua!

Tarina on silti vielä hyvä!
SusuPetal kirjoitti 22.11.2006 - 06:32
Tuomas neuvoo tyhjentämään evästeet(cookies),se voisi auttaa kommenttivaikeuksiin, Silja Orvokki. Vuodatuksen hallintasivulla on ohjeita.
Jac kirjoitti 22.11.2006 - 08:08
Aikuiset ovat joskus niin paljon itsekeskeisempiä kuin lapset, joiden kaikki olettavat olevan itsekeskeisiä. Lapsethean eivät osaa ajtella asiaa toisten kannalta, mutta aikuisten pitäisi osata.
SusuPetal kirjoitti 22.11.2006 - 09:12
Totta, Jac, aikuisten pitäisi osata, mutta jotkut eivät tunnu osaavan.
aalo kirjoitti 22.11.2006 - 19:36
Mun on kommentoitava tätä vielä toistamiseen, sillä kirjoituksesi jäi mieleeni häilymään ja putkahti jälleen aktiivisesti mieleeni, kun tänään törmäsin satunnaisessa lounasravintolassa ilmaiskorttihyllyyn ja hyllyssä väestöliiton julkaisemaan kiinnostavaan korttiin. Korttiin on piirretty ammottavasuinen lapsi ruokalautasen äärellä, taustalla kurkkii pelokkaan tai ainakin hämmentyneen näköinen koira, ja hirviölapsen kasvojen yli kulkee teksti: "Mutta kuka lohduttaisi äitiä ja isää?". Kortin takana kerrotaan, että kortin on tarkoitus muistuttaa vanhemmuuden haasteista ja sitä kautta parantaa suomalaisten perheonnea. En ole varma, onko tuo kuva paras mahdollinen tapa valaista vanhemmuuden problematiikkaa, mutta tunteita se ainakin herättää.
SusuPetal kirjoitti 22.11.2006 - 19:41
Enpä ole tuollaista korttia nähnyt. Hmm, ehkä hyvä niin. Joo, kyllähän äidit ja isät kaipaavat lohdutusta, kukapa ei, mutta, mutta... vanhemmuuden haasteet ovat moninaiset ja jos vanhemmat eivät ole itse saaneet olla lapsia(lohduteltavina), miten he pärjäisivät vanhemmuuden kanssa? Sukupolvien yli menevää roolien ympärikääntymistä.
Pelastakaa edes äidit...ei, vaan pelastakaa lapset. Näin minun mielestäni.
aalo kirjoitti 22.11.2006 - 20:42
Pelastakaa ensin lapset, ja jos äiditkin voidaan pelastaa siinä samassa, niin hyvä. Erinomaista itse asiassa. Siinä pelastuvat seuraavan sukupolven äidit.
SusuPetal kirjoitti 22.11.2006 - 21:39
Positiivinen ketju:)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa