Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
14.11.2006 - 05:00



Aluksi surffailu oli ollut satunnaista. Nainen oli lukenut erilaisia keskustelupalstoja, löytänyt chatit, siirtynyt seuraavaan paikkaan osaamatta kiinnittyä mihinkään, löytämättä sitä mitä etsi. Mitä se oli mitä hän kaipasi, sitä ei nainen tiennyt, mutta hän tiesi tuntevansa sen, kun se osuisi kohdalle.

Eräänä yönä nainen löysi etsimänsä. Hän luki miehen blogia, ahmi sanoja, nielaisi miehen ajatukset. Aamun tullessa nainen tiesi, että hän oli löytänyt itsensä. Puuttuvan osansa, jota ilman hän oli aina tuntenut olevansa vaillinainen.

Mies kirjoitti blogiinsa joka päivä ja viikon kuluttua nainen tajusi, että mies kertoi ajatuksistaan juuri hänelle. Ei kenellekään muulle. Havainto sai naisen kiihtyneeksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten mies tiesi kaiken hänestä, miten mies osasi valita juuri oikeat sanat, jotka koskettivat, saivat hänet vapisemaan.

Eräänä iltana nainen laittoi miehen blogiin kommentin, pienen kevyen vastauksen johonkin turhanpäiväiseen asiaan. Seuraavana aamuna miehen vastaus oli ilmestynyt. Mies kutsui naista nimeltä ja kiitti mielenkiinnosta. Naista hymyilytti. Hän poimi miehen meiliosoitteen blogista ja lähetti miehelle sähköpostin, jossa kertoi, ettei heidän tarvinnut enää etsiä toisiaan.

Nainen odotti miehen vastausta. Hän oli levoton, jos hän ei voinut olla koneen ääressä. Hänen oli tietenkin pakko lähteä töihin, mutta päivät olivat turhia ja pitkiä, eikä hän poikennut kauppaan tullessaan kotiin. Kone oli auki koko illan, koko yön, ja nainen odotti. Mies ei päivittänyt blogiaan, ei vastannut naisen sähköpostiin.

Kului päiviä ja eräänä aamuna nainen ei jaksanut lähteä töihin. Hän jäi kotiin, otti läppärin sänkyyn ja odotti. Jossain vaiheessa nainen torkahti ja kun hän heräsi, miehen blogi oli hävinnyt. ”Hait tunnusta, jota ei löytynyt”, kone herjasi.

Nainen lähetti miehelle meilin, kahdeksannen sinä päivänä. Mies ei vastannut. Ei sinä päivänä. Ei seuraavalla viikolla. Ei koskaan.

Nainen ei luovuttanut. Hän vaeltaa edelleen virtuaalissa, etsii ja tietää jonain päivänä löytävänsä puuttuvan osansa.


Silja Orvokki kirjoitti 14.11.2006 - 07:51
Surullista, niin surullista. Hän löysi, mutta sitten kadotti. Repivän surullista.

Taidanpa jäädä tänään läppärin kanssa sänkyyn etsimään sitä oikeaa!
Jac kirjoitti 14.11.2006 - 08:09
Täällä sitä töissä vain istutaan. Pitäis varmaan kanssa hommata läppäri, niin voisi surffata sängystä =)
Polgara kirjoitti 14.11.2006 - 08:15
No, pitikö se nyt kertoa kaikille, mitä minä teen! ;D
Louhi kirjoitti 14.11.2006 - 08:37
Hui!

Miss Foxy kirjoitti 14.11.2006 - 09:14
no kyllä määki ettisin, jos joku yhden kommentin perusteella nimellä puhuttelis.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 09:32
Jaa, Silja Orvokki, kannattaakohan? Toisaalta, tämä tarinahan ei ole tosi, joten miksei:)

Kaipa se, Jac, töissäkin onnistuu se surffailu, ainakin aika ajoittain:)

Polgara, minä nyt olen tällainen -totuudenpuhuja, joka liioittelee:))

Niinpä, Louhi, hui!!!

Miss Foxy, näinkö olisi:))
Neo kirjoitti 14.11.2006 - 09:34
Oho! Aikamoinen pakkomielle... Pelottavaa.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 09:38
Onhan se pakkomielle, Neo, toivon mukaan nainen pääsee irti.
viivi kirjoitti 14.11.2006 - 09:58
Järkyttävä tarina. Oikeen sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 10:00
Joo, eräänlainen kauhutarina tämän piti ollakin, Viivi.
Etappisika kirjoitti 14.11.2006 - 10:19
Taisi kaverilla olla Windows-kone kun nuin tussahti äkisteen vetämättömäksi.
Holle kirjoitti 14.11.2006 - 10:23
Kauhu alkaa kotoisista asioista.
Susu potkii taas surffarit ruotuun.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 10:28
Joo, Etappisika, kuului vain puff ja kaveri hävisi! Mitä lie blogiväsymystä:)

Jep, Holle, itsensä ruoskintaa pitää aika ajoin suorittaa:)
Obeesia kirjoitti 14.11.2006 - 10:35
Varoittava esimerkki: näin voi käydä blogatessa. Pitäisiköhän lopettaa?
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 10:40
Ei hätää, Obeesia, eihän näin voi käydä todellisessa elämässä:))
Marko F kirjoitti 14.11.2006 - 10:49
Huomenta SusuPetal :)
minä en säikähtänyt.
Olen niin tylsä ja ärsyttävä ihminen, että minusta on jokaikinen nainen/mies oikeasti tavatessaan saanut lyhyessä ajassa tarpeekseen :) ( vaimoa lukuunottamatta )
puhelinsoiton soittoa ei ole perässä myöhemmin kuulunut... ;-)
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 10:53
Höh, Marko, tuskin sinä nyt niin tylsä olet! Kun on se vaimokin:))
titta kirjoitti 14.11.2006 - 11:22
Miesparka, aloittikohan hän uuden blogin toisella nimellä.
Tekosyy kirjoitti 14.11.2006 - 11:31
Hyvä tarina. Olisin kaivannut onnellisempaa loppua.

Nyt se nainen riutuu ja masentuu kotonaan. Kohta joutuu varmaan jäämään masennuslomalle töistäkin. Kunpa se mies tulisi ja soittaisi naisen ovikelloa.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 11:50
Titta, niin siinä varmaan kävi -uusi blogi uudella nimellä!!

No joo, Tekosyy, jos tämä olisi ollut hollywoodilainen elokuva you've got mail-tyyliin, niin onnellinen loppu olisi odotettavissa. Vaikka mistä sitä tietää, voihan nainen löytää etsimänsä vielä joskus.
Alastalo kirjoitti 14.11.2006 - 16:02
Onhan täälläkin noita etsijöitä mielenmäärin. Eivät vain tunnusta.

Vai puhuikohan Susu itsestään ja yrittää vinkata kadottamansa esiin.

Kaipuuta... niin kaipuuta että!
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 17:09
Heh, Alastalo, vai omiani laittaisin:) Ehei, tämä on silkkaa fiktiota!
Saara kirjoitti 14.11.2006 - 20:56
Hm... voi yhen kerran sentään. Aika yksipuolinen ja kiihkeä romanssi, niin kuin ne netissä tuppaavat olemaan.

Vai vielä puuttuva osa...Susu on taas ollut romanttisella tuulella :)
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 21:05
Joo, Saara, voi yhen kerran, näinhän se on, että Susu on inhorealistisen kuorensa alla ikuinen romantikko:)
simon kirjoitti 14.11.2006 - 21:23
Kirjoitat tosi mielenkiintoista tekstiä. Kunpa itsekin osaisin ajatella elämästä ja maailmasta yhtä fiksusti.
SusuPetal kirjoitti 14.11.2006 - 21:50
Nojaa, Simon, en nyt tiedä, onko tämä niin fiksu tapa ajatella -moni voisi olla eri mieltäkin. Voisi pitää vaikka vähän kärjistettynä tapana ajateltuna...mutta, kiitos:))
sivuaskel kirjoitti 15.11.2006 - 07:10
Suosittelen naiselle vaikka menemistä "Stallalle", Stockan kellon alle. Löytyisköhän puuttuva osa sieltä, kohtaamisten kiveyksiltä :D
SusuPetal kirjoitti 15.11.2006 - 07:27
Varmaan ulkoilu tekisi hyvää tälle naiselle, Sivuaskel...
sb kirjoitti 15.11.2006 - 14:57
voi KYYNEL ;)
SusuPetal kirjoitti 15.11.2006 - 15:49
Pyyhitään kyyneleet, sb...
Rosa Majalis kirjoitti 15.03.2008 - 11:35
Tänne asti olen jo ehtinyt, olet todella piristänyt muutoin niin tylsiä päiviäni, kiitos siis siitä :) Ja olipa ilo huomata, että jaksoit vielä vastata vanhoihinkin postauksiin jätettyihin kommentteihin!

Tästä tulin hyvin surulliseksi. Jos uskoo siihen, että maailmassa on Se Oikea jokaiselle, niin mitäs jos tämä nainen ihan oikeasti löysikin Sen? Mitä jos heidät olisi tarkoitettu toisilleen, mutta nainen muotoili sähköpostinsa väärin ja innostui liikaa, antamatta miehelle mahdollisuutta kehittää tunteita naista kohtaan? Pilasiko nainen ihan itse mahdollisuutensa löytää Sen Oikean?

Kyllä nimittäin kolahti, tällainen herkkä romantikko kun olen.
SusuPetal kirjoitti 16.03.2008 - 16:00
Ehkä on parempi, ettei usko Siihen Oikeaan, vaan mahdollisuuteen, että on muitakin? Ylipäänsä rakkautta?
Rosa Majalis kirjoitti 25.03.2008 - 12:54
Oikeassa taidat olla. Jo sillä, että uskoo ylipäänsä rakkauteen, pääsee pitkälle. Sillä elääkseen täysipainoista elämää ja ollakseen onnellinen, täytyy olla toivoa tulevasta ja mikäpä sitä toivoa paremmin toisi, kuin usko rakkauteen tai jopa itse rakkaus, löydetty rakkaus?
SusuPetal kirjoitti 25.03.2008 - 15:50
Niinpä. toivo on tärkeää, se ylläpitää elämää.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa