tässä talossa ei kukaan nuku
kolmannessa kerroksessa niina huutaa
haista vittua kaksivuotiaalleen jos
et ole hiljaa hakkaan sinut pää kiinni
mä en jaksa enää kuolkaa kaikki
yläkerrassa koira itkee kun sitä ei ole
kukaan kusettanut päivään
lähtivät tallinnaan ja se koira ulisee
kuulen sen askeleet kun se juoksee huoneesta toiseen
masa ekasta kerroksesta ei jaksanut kotiin
asti se nukkuu sammuneena hissin edessä
mutta ei se haittaa hissi ei ole toiminut kahteen
päivään
sirpa ja kale nostivat ovensa saranoiltaan kun huoltomies
kieltäytyi enää tulemasta ei se halunnut avata niille ovea joka yö
kun ne unohti avaimet kotiin eihän ne ees maksanut sille mitään
nyt niillä on esteetön pääsy kotiin mutta sirpa
itkee kun joku oli tullut sisään ja vetänyt
paskaksi niiden terraarion jonka ne oli rakentanut vaatekaappiin
helvetti kaikki skorpparit ja liskot lähti vetään
yksi pienimmistä hämähäkeistä nukkuu masan kainalossa
muita ei ole enää näkynyt
miten sä kestät mikset sä muuta multa kysytään
miksi
mistä mä sitten kirjoittaisin
muuttaisin maalle ja kirjoittaisin miten perhonen lensi
aamulla tuonne ja illalla tänne ja miten
taivaalla oli ensin pilviä ja sitten ei
ja miten mua ahdistaa ja tunnen tuskaa ja voi voi miten masentunut olen
en mä jaksa pyöriä navassani
ei siitä jaksa kirjoittaa napanöyhtä ei kiinnosta
ei perhosetkaan
asuessa...
Onneks ei enää kauaa tarvii kuunnella kuuntelematta,
sydän syrjällään...
Pian voisin bloggailla niistä perhosista jotka ylittää tien tai pihan tai jotain... Positiivista ;o)
Varmaan on niin, Aalo, että aika aikaansa kutakin -joskus voi olla perhosten aika, kunhan muistaa, etteivät perhoset ole koko totuutta:)
Salka, joskus muutto on todella tarpeen, varsinkin jo alkaa ahdistaa.
Hyvä juttu, Sanna, perhosia tiedossa siis sinulle:)
Niinhän se taitaa olla, jos ei aina jaksa/osaa sitä mielikuvitusta käyttää (tai sitä ei ole) vaikka haluaa kirjoittaa, niin "parhaat" tarinan aiheet löytyvät muiden todellisesta elämästä...
Kirjoittajalle kaikki on materiaalia.
Runo kosketti.
Minulla on pitkät tarinat omassa blogissa entisistä naapureista, eräästä kaupunginosasta, ja samalla kaupungistakin, josta otimme emännän kanssa pari kuukautta sitten, lopulta, lopullisesti hatkat.
Nyt on hiljaista.
Tuulen suhinaa, lintujen laulua, ja aaltojen liplatusta vain :)
Mukavaa viikonloppua sinullekin.
tässä on talo
jonka rakensi kaupunki
jota huijasi grynderi
jota puukotti kalle
joka joi sen kossun
jota etsi ville
joka söi sen mallaspussin
josta runoili Susu
jne.
- Ole hyvä kultaseni, tässä lisää kaakaota....
- Seppo, tuotko siitä radion ja Raamatun välistä sen Maaseudun Tulevaisuuden että isi saisi lukea?
jne.
Edes mukavaa?
Vaan, nyt taidan mennä katsomaan omia uniani. Veikkaan, että en muista niitä aamulla, niin kuin en yleensä eli ovat hyvin heikkoa materiaalia minkäänlaisiin juttuihin. Nuku hyvin.
Ongelma on tietenkin se että tätä pitäisi sitten kuvata jotenkin muutoin kuin mitä se itsessään on.
Eli lukijasta riippuu, missä maailmassa hän elää, mikä hänelle on tuttua, mikä ei.
(olen siis herännyt, enkä muista uniani)