Runosi on piinallisen totta, pidän tästä enemmän kuin mistään muusta aiemmin kirjoittamastasi ja niistäkin olen pitänyt paljon. Satuttavaa.

Huh-huh Susu! Tämä runo, niin totta niin usein, niin lähellä... kuka onkaan juuri tämä Mies?

XJ

Onhan tämä aika piinallinen, Alma. Onneksi ei kaikkien osalta kuitenkaan totta.

Huh-huh, XJ, mistä sinä päättelet, että tämä kertoo Miehestä:))

Ei se mies ole, vaan nainen. Näin ainakin minun kuvitelmassani.

Runo oli hyvä ja koskettava. Erityisen hyvää siinä oli se, että jopa minä ymmärsin ensimmäisestä säkeestä mikä tässä oli kantavana ideana.

Näin se on tarkoitettu, Tassu, yhdelle mies, toiselle nainen.
Heh, jopa sinä ymmärsit -höh, eivät minun runoni niin vaikeita ole! Minähän olen itse helppo ihminen:)))

Pelko ja rehellisyys voi olla pelottavaa.

Totta, Vintti, voi olla liian pelottavaa olla rehellinen, siksi sulkee silmänsä.

Aivan kuin omaa blogiani lukisin ;) tuosta tulikin
mieleeni, että seuraavaksi voisin kirjoittaa
villasta...

Joo, Winnie, tämä Blogistania on niin yhteisöllistä ja yhtenäistä:)
Villasta...?

Kun rupeaa parantamaan maailmaa, oma tontti jää hoitamatta. : (

Joo, Louhi, joskus käy niin.

Viimeinen säe antaa tulkinnalle syvyyttä ja tekee runon vieläkin traagisemmaksi.

Mykistyin...en löydä oikeita sanoja: Kirjoitat tärkeistä asioista, ja koskettavasti, kiitos että teet niin!

Tuo Winnien mainitsema villa... runossasi po. varmaankin "viilloista".

Mutta tämä on varmaan paras runo, jonka olen lukenut sinulta. Yhteiskunnallinen ulottovuus sisällytettynä yksilön tunnemaailmaan. Toistot toimivat hyvin. Hieno runo, vaikka lukis analysoimattakin!

Louhi puhuu asiaa! Oman tontin hoitamisesta jokaisen kannattaisi aloittaa. Eikä se useimmilla ole edes vaikeaa periaatteessa. Henkisen hyvinvoinnin keinot ovat yksinkertaisia, voi esimerkiksi päättää lopettaa huutamisen, tai pakonomaisen kontrolloimisen, tai jatkuvan ei-sanan käytön, ja aloittaa maltillisuuden, hyväntekeväisyyden, ystävällisyyden, blogin kirjoittamisen paremmassa hengessä kuin aikaisemmin... tai mikä muutos nyt kenellekin istuu.

Onnea 1-vuotiaalle Zuzu Terälehdelle! Ja terveisiä kaikille kanssabloggareille.

Onkos Susu syventämässä kirjoituksiaan? Aina olet kirjoittanut mun mieleen mutta tää nousi jo aivan uudelle tasolle. Osui ja upposi. Jopa minä runoa ymmärtämätön moukka ymmärsin ja tykkäsin.
Aivan upea!!

Ja kyllä päähenkilö on tässä nainen.

Niinpä niin! Olen monesti ajatellut, että on helpompi rakastaa Maailmaa, kuin olla hyvä niille, jotka ovat lähellä. Moni kyllä rustaa nimen addressiin, mutta ei viitsi tuntea naapureita. Tai sitten tosiaan kuulutaan Amnestyyn, mutta suljetaan silmät siltä, kun naapurin 12-vuotias vetää viinalla pellit kiinni (se naapurisopu, se naapurisopu näes..).

Abstraktiot ovat helpommin rakastettavia ja vähemmän vaativia kuin oikeat, elävät ihmiset.

Tui, traagisra. Sitä se on.

Kiitos itsellesi, Leonoora.

Niinpä tietenkin Ruu, katsoin sitä kohtaa, kun Winnie mainitsi, mutta totta tuo, että on sokea omille teksteilleen -jopa kirjoitusvirheitä myöten, hah!

Kiitos onnitteluista, Kops. Niinpä, joskus kyse on pienistä, mahdollisista keinoista.

Alastalo, kyllä sinun nyt täytyy hylätä tuo käsityksesi itsestäsi, ettet muka ymmärtäisi runoja ja olet moukka. Höh.

Peggy G, tuo mitä sanoit abstraktioiden rakastamisen helppoudesta on todellakin välillä totta. Onneksi ei kuitenkaan kaikkien kohdalla.

Susu ei säästä enää ketään!

Kolahti. Tytär viilteli itseään puukolla ja pullonkorkeilla, vaikka minä en erityisesti rakastanutkaan maailmaa.

Kaikki ei ole aina niin itsestäänselvää. Se oli oppimisen paikka - molemmille.

Heh, Holle, armotonta menoa:) No, oikeastihan minä olen ihan kiltti ihminen.

Nimenomaan, Outolintu, kaikki ei ole itsestään selvää. Sitä luulee niin, mutta sitten...kaikki menee uusiksi; arvot, elämä, oma itse.

Omakuvasi on oikea katseenvangitsija!

Joo, Tiuli, pelkkänä silmänä:)

ihan niin kuin minä, tuo tarinasi minä /////

Miss Foxy, ei kai?