-Leenasta tulee mummi.
-Aha.
-Helmikuussa. Hennan laskettu aika on ystävänpäivänä.
-Jaa.
-Henna on sua kahdeksan vuotta nuorempi.
-Niin kai.
-Koskakohan minusta tulee mummi...
-Äiti…tästä on puhuttu.
-Mitä hyötyä siitäkin on ollut?
-Älä.
-Kaikilla muilla on lapsenlapsia. Ei minulla.
-Ei.
-Luulisi nyt edes Saken haluavan lapsia, kun on töissä päiväkodissakin.
-Ei me haluta vielä.
-Koska sitten? Vieläkö sinä ajattelet sitä laihduttamista?
-En minä ole sitä ylipäänsä ajatellut.
-Kyllä sinun pitäisi laihtua, jos ajattelet raskautta. Selkäsi on jo nyt kovilla. Mites se Painonvartijat?
-En minä mennyt sinne.
-Vaikka
minä ilmoitin sinut! Sinä olet mahdoton. Pakkohan sinun on laihtua,
saat vielä aikuisiän diabeteksen. Sun vyötärösi on ihan varmasti yli
sallitun rajan, mitä se nyt naisilla olikaan, 80 senttiä tai niillä
main. Mittaa nyt ihmeessä.
-Mun pitää mennä nyt.
-Kai te tulette viikonloppuna syömään?
-En minä usko. Oli vähän puhetta…
-Minä teen naudanpaistia. Tulkaa kahdentoista aikaan.
-Mutta…
-Tai sitten minä teen kalkkunaa. Se on vähärasvaista.
Hmm, Tavallinen, en ainakaan tietoisesti....!!!
Melko ahdistavalta kyllä tuntuisi jos itse olisin vastaavanlaisessa painostuksessa.
Ihastuin hirveästi tuohon kuvaan!
Joo, Kuraattori, kannattaa pitää vyötäröstään huolta, niin saa olla rauhassa. Tai ainahan niitä muita syitä löytyy...
Niin, Anna, vaikeaa se on kuvitella kuulevansa ylipäänsä keltään mitään tuollaista. Jatkuvasti.
Maybe so, Etappisika:))
Höh, Miss Foxy, enhän minä nyt joka puolella ehdi käymään, vaikka te lukijat välillä luulettekin, että luuhaan nurkissanne:)
Universaali ongelma tuntuu olevan nämä äitisuhteet. Ja NYT lähden lukemaan sinun blogiasi!
Kaipa tuo kaikki lähtee siitä, että äidit haluavat meidän olevan onnellisia ja olettavat ettemme ole onnellisia, jos emme perusta perhettä tms.
Oma äitini yritti laihduttaa minua lapsuudessa eikä täysin luopunut siitä myöhemminkään. Sivuutin keskustelut siirtymällä muihin aiheisiin. Lasten saantia ei minun lihavuuteni estänyt mitenkään.
Paula, onhan se tavallaan kunnioitettavaa, että asioista voi puhua suoraan, mutta jankkaaminen on asia erikseen. Kyllähän vanhemmat haluavat lastensa olevan onnellisia, mutta...ne keinot kun tulla onnellisiksi vaihtelee eri ihmisillä, ja sitä on joidenkin(hyvää tarkoittavien) ihmisten vaikea välillä ymmärtää...Mikä on yhdelle onni ja autuus, voi toiselle olla tuska ja mahdottomuus, eri syistä riippuen.
Heh, Obeesia, onko siis nuoremman tyttären onni, että olet mumma:)
Parastahan on, jos pystyy sivuuttamaan jotkut puheenaiheet, mutta joillakin ihmisillä on vaan kyky kaivautua ihon alle puolihuolimattomilla ja tarkoituksellisilla lausunnoillaan.
Ehdin ensin ja yllätin äitini tekemällä hänestä mummin jo ennen kuin uskalsi toivoakaan.
***
Miten olisi tällainen tulkinta tuosta tarinasta: äiti ei tunne tytärtään lainkaan, ei tajua, että hänen vyötärylihavuutensa on raskautta! Tytär ihan pokkana pitää raskautensa salassa - testaa äitiään, milloin tämä viimein tajuaa. Ei voi (ehkä) tulla viikonloppuna koska laskettu aika on juuri sunnuntaina ;)