|
|||
 |
|
||
|
14.12.2010 - 08:51
Kipu vatsassa oli pieni, tuskin nipistystä suurempi. Nainen vaihtoi asentoa, irrotti turvavyön. Mies katsoi häntä kysyvästi.
-Puristaa.
Mies laski kätensä naisen vatsalle, hymyili.
Kone oli saavuttanut lentokorkeutensa. Naista nukutti. Hän tarttui miehen käteen, puristi sitä. Miten minä rakastankaan sinua.
-Haluatko juoda jotain?
Nainen pudisti päätään. Hän ei yleensä tuntenut lentopahoinvointia, nyt suussa maistui happamalle. Miehen käsi oli lämmin.
-Minä taidan ottaa oluen. Ei kai sinua haittaa?
Nainen hymyili. Mies sai oluen lentoemännältä. Koneen käytävällä oli jonoa. Menen myöhemmin, nainen ajatteli, vielä en jaksa. Lentokoneen vessan ahtaus ei houkutellut.
– Tämä on varmaan viimeinen matka, jonka teemme kahdestaan, nainen kuuli miehen sanovan. – Ehkä viimeinen matka pitkään aikaan.
Mies ei kuulostanut surulliselta. Nainen avasi silmänsä, katsoi miehen kättä vatsallaan. Hän rakastaa sitä jo niin paljon, vaikka se on vasta niin pieni. Se. Ei. Hän on parempi. Hän minun vatsassani.
Pakottava tunne vatsassa yltyi. Nainen nousi, meni vessajonon päähän. Seisominen tuntui hyvältä jaloissa. Nainen kääntyi katsomaan miestä, näki tämän tumman päälaen. Minä rakastan häntä niin.
***
Paperipyyhkeet olivat karkeita. Ne hiersivät ihoa. Nainen istuutui varovasti miehen viereen.
-Vielä kaksi tuntia, mies sanoi.
Nainen nyökkäsi, otti miehen sormet omiinsa.
-Onko kaikki hyvin?.
-Minä rakastan sinua.
Niin minäkin sinua, miehen silmät vastasivat, kun hän silitti naisen vatsaa.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Lennon jälkeen hän ei enää tarvinnut hikistä kättäni. Hän oli taas oma varma itsensä.
Kääk, mikä kammottava oranssi saunalahden mainos vuodatuksen blogeihin on ilmestynyt. Eikä sitä saa pois mistään ruksista.
Pah.
Polga, mikä teki tästä mielenkiintoisan?
Unelma, toivottavasti tarina saa myös suloisen lopun.
Iisi, hetken ajan lentelit siis pilvissä!
Ally, totta, niin arkista, niin suuri tragedia.
Varjo, toivotaan niin.
Kirjoitusosio on varmaan liian kapea. Mitä pitäis tehdä? Tässä sun sivulla on ainakin leveyttä.
Maarit, vai sellaista luit!
Vilukissi, toivotaan parasta.
Zilga, ihan hyvä jos tarvii miettiä, sitten löytää sen omansa tekstistä.
Pantteri, laitoin sinulle omaan blogiisi vastauksen koskien sivupohjaa.
Arleena, toivotaan niin.
Tykkäsin siis!
Kaanon, se tunne voi pitää paikkansa.
Sirokko, minusta on mukavaa, että ihmiset lukevat tätä eri tavoin. Jokainen tapa on oikea.
Polga, juuri noin, monella eri tapaa. Hyvä, jos jää mietityttämään.
Yaelian, siinä on hyvä loppu, jos näet sen niin.
Pantteri, tulen katsomaan. Luulen kyllä, etten ole koskaan tehnyt jouluisia pohjia.
Ari, siis kirjoittamaan!
Mielenkiintoista kuinka moni tahtoo nähdä tässä vain tuon rakkauden ja ottaa sen kohteen itsestäänselvyytenä.
Toisaalta vasta sittenhän totuuden tietää, jahka sen kirjoitat, hah.
Putilui, en usko, että olet kyynikko. Olet romantikko.
Inkivääri, onhan siinä aihioita kaikenlaiseen.
Tienpäällä, vanha inhorealisti, saas nähdä, tuleeko tähän jatkoa.
Sirpa, ihanaa, kun kommentit ovat niin erilaisia!!
Isopeikko, niin minäkin luulen.
Björkistä ja Rollareista vielä. Suuri taiteilijahan se Björk, mutta originaalia, mutta originaalia ei voi sivuttaa. Kyllä se on Mick Jagger, joka tuon biisin parhaiten vetää.
Elämäni suurimpia hetkiä, kun kävin kavereita viime vuosikymmenen lopulla stadionilla tsekkamaassa...
ja rakkaudellinen sovinismi kunniaan... "Under my thump..."
Ristimitta, en ole nähnyt Rollareita livenä, uskon, että kokemus oli rakkaudellisessa sovinistisuudessaan upea:)
Oakley Oil Rig Sunglasses
Oakley Radar Sunglasses
lzlCFABVA9X3C
http://www.youtube.com/watch?v=nYYTLJ8YHi4
Harvoin se hiljenee, jonka pitäisi.