Voi harmi, kun ei pääse mukaan ladulle. :(

Haa, Hedda harrastaa uutta talvilajia, kotisisähiihtoa. Tämä on hyvä laji, tämän minäkin opettelen! Mikäs sen pehmoisempaa mäenlaskua, kuin villakoirissa sujuttelu! Eikä haittaa, vaikka sukset on loppu, ainahan on töppöset!

Valtavat naurut aiheutti tuo mehu-kisusta juova villakoira tuossa tankkauspisteessä. siellä onkin hirmunen ruuhka:) On hyvä, että kotisisähiihtäjälläkin on asianmukaista tankattavaa, niin ja kavereilla kans.:))))))

Mukavaa viikonvaihdetta, katoan netittömään tilaan muutamaksi päiväksi!

Mikäs on Heddan hiihdellessä.

Täältä tullaan elämä, latua vain hihiiiii...

Kyllä Hedda on taatusti malmilainen - ihan kuin olisin äsken nähnyt hänet tänne tulossa.... kamoon, mennään :D

Tuosta urheilusta minäkin tykkään!!!!

Hedda onki puuhakas täti!

Heddalle wanhanajan tervatut sälesukset!

Villakoirien päällä suhauttelua - hyvä syy olla imuroimatta! ;)

Ihana idea!

Hauska idea, voiskohan toi toimia kaytannossa, tekis mieli koittaa minisuksilla, meille ei taalla pikku kampassa mahtuis isommilla kaantymaan. ;)

:D Hedda keksi pehmeän laskun, hyvä hyvä, ei turhia riskejä kannata ottaakaan.
Ohos mutta onpas tankkauspisteellä jono ja jonolla jano.

Joka vuosi talvi on suomalaisille yllätys, vaikka se taatusti tulee joka vuosi.
Hedda se otti yllätyksestä vaarin ja nyt sitten lumi pöllyten alas mäkeä.
Pois alta risut ja männynkävyt - täältä tulee Hedda.

Unelma, sinun pitää harrastaa hiihtoa Heddan tapaan!

Kiirepakolainen, villakoirien seassa on ihana hiihdellä. Mukavaa viikonloppua!

Kaanon, hyvää aerobista liikuntaa!

Zilga, elämä -olemme valmiit!

Polga, Hedda on ainakin käynyt Malmilla :)

Maarit, laiskuudesta ei Heddaa voi ainakaan syyttää!

Putilui, eikö niistä tule naarmuja ja tahroja muovilattiaan???

Varjo, ei todellakaan saa imuroida, menee ladut!

SuviAnniina, eikun hiihtämään!

Itkis, kai minisuksetkin käyvät. Tärkeintä on kuitenkin tankkauspisteen huolellinen varustelu, muista välineistä viis :)

Sirokko, janoinen jono on pitkä!

Arleena, Hedda ei anna talven yllättää!

Heddassa on särmää, hän on ajan hengessä mukana.
Minulta on jäänyt niin ulkohiihto, kuin sisäsujuttelukin. Vedin Sairaalapäiväkirjan postista saatuani itseni filtin mutkaan ja sänkyyn kirjan kanssa. Luin heti kerralla kaikki alusta loppuun.
Kirja kosketti, puhutteli, ahdisti, herkisti. Tykkäsin lukemastani ja luin kirjan jo uudelleenkin. Se nostatti mieleen paljon omiakin muistoja ja kokemaa suljetun osaston seinien sisäpuolelta hoitajan näkökulmasta.
Se oli kaunistelematonta kuvausta, kun ei jaksa, ei vain jaksa. Totta - ensin on jaksettava elää tämä päivä.

Älä edes haaveile! Suksittelu sucks!

Hih hihii! Näppärää, voitelukin ihan kohdallaan ;)

Voi jestas, kun Heddalla on vauhti päällä, hi hii!

Aimarii, mielenkiintoista kuulla, että luit sen hoitajan näkökulmasta, varmaan avautuu eri tavalla. Kiitos sanoistasi.

Lepis, ok, ok!

Miiwi, voitelu (varsinkin se sisäinen) on elintärkeää!

Harakka, Hedda on vauhtimimmi!