Hieno tarina, kaunista musiikkia!

Chet Bakeria soitetaan turhan vähän, tämähän sopii oikein hyvin. Haikean kaunis oli tarinakin, tämä musiikki sopii siihen hyvin. Kuin pienoiselokuva.

Surussa voi käydä,mutta sinne ei ole hyvä jäädä asumaan.

Mulle tuli biisistä ihan muuta mieleen. Maailma on surullinen, mutta hyvin kaunis paikka elää. Nice.

Onpas kaunista! Mieleeni muistui muutaman kymmenen vuoden takaa Pariisin matka. Hotellihuoneen ikkunasta katselin yöllä taiteilijakukkulalla sijaitsevaa valkoista kirkkoa. Yö oli lämmin, utuinen. Alhaalla kadulla seisoi yksinäinen mies ja soitti surumielistä sävelmää saksofonillaan..... Niin kaunista! Kiitos!

Kaunista. :)

Hienot tunnelmat sunnuntaiaamulle. Eläydyin tarinaan, näin sen ihan elokuvamaisesti. Ja sitten tämä musiikki..Oih, kiitos !

Tuli myös mieleen Anthony Minghellan elokuva Lahjakas herra Ripley.

Kiitos, Ari. Teki mieli sanoittaa tämä kappale tarinaksi.

Totta, Tuima, Baker ansaitsisi useamman sunnuntain klassikoissa. Ja hänen musiikkiinsa sopii tarinat.

Putilui, suru on ankea paikka elää.

Hirlii, minusta tässä kappaleessa on myös jotain hyvin lohdullista, ehkä tuo tarinan loppu kertoo siitä toivosta.

Kiirepakolainen, kuulostaa satumaiselta hetkeltä, kauniilta.

Unelma, musiikki on kaunista.

Sooloilija, Lahjakas herra Ripleyn olen nähnyt kauan sitten, en muista siitä paljon, sillä kirja teki niin lähtemättömän vaikutuksen.

MIten hieno tarina,ja tuosta My Funny Valentinesta minäkin rauhoittuisin.Chet Bakerin soittamana upeaa!

Yaelian, Chetin tulkinnat ovat inspiroivia.

Liikuttavaa ja olipa koskettava "kuva".

Surulla silattu sävelmä, surun lävistämä tarina. Koskettavia molemmat. Kiitos, SusuPetal.

Ihana versio biisistä! Harva kappale sopisi paremmin syksyisen sunnuntai-aamupäivän hetkeen, kun miettii toista kahvimukillista ja koivu riiputtaa keltaisia lehtiään parvekkeen edustalla.

Herryinpä runolliseksi. Mutta sellaista se on, kun kuulee Chet Bakeria sunnuntaina.

Upeasti kirjoitit. Mieleen tuli auttamatta omasta elämästä kokemus, jossa mietin, olemmeko liian ERILAISIA. Ehkä keskitie tässäkin olisi se sopivin vaihtoehto.

Koskettavaa, musiikki sopi hyvin sanojen taustaksi. Etsin sanaa joka ei olisi suru, mutta ei tule mieleen juuri nyt, tässä oli sitä, ei surua mutta sitä...jotain.

Käsinkosketeltavaa, melkein näkyvää. Miten hyvä nukahtaa, kun toinen hengittää selän takana.

Kaunis, suruisa, herkka, uskottava tarina...

Kimmeli, kiitos.

Viides rooli, olepa hyvä :)

Pauliina, tämä on todellakin upea versio. Hankin juuri Bakerin levyn, nautinnollista.

TeeTee, totta tuokin, liika erilaisuus voi alussa viehättää, mutta toimiiko se pidemmän päälle?

Sirokko, voisiko sana olla haikeus, ikävä?

Vilukissi, hyvän yön henkäys.

Kiitos, BLOGitse.

Niin ihana kappale, että pelkkä nimi saa kyyneleet silmiin!

Onpas sävelmässä tarinaan osuva tunnelma. Ei ole mitään kutumusiikkia, vaikka kai niinkin voisi olla. Krapula-aamuun passelia, ja jonkinlainen krapula tarinassakin oli havaittavissa.

Mukavan rauhallinen kappale. Hyvää viikkoa!

Onhan sinulla nämäkin sivut vielä Kaunis tarina linnunluisesta kaidasta tiestänne.

Totta, Krisu.

Tommi, joo, ei minustakaan kutumusiikkia, krapula-aamuille kyllä.

Timo, hyvää viikkoa sinullekin.

Marjaisa, mihin nämä täältä katoaisivat!

Surumielisen kaunista tosiaan.

Ymmärrys kulkee helpommin samansieluisten matkassa. Olisiko siitä toisen ymmärryksestä saanut vähän voimaa pyrkiä pois surumielisyydestä?

Voisihan se silläkin tavalla mennä, Kutis. Hyvällä onnella.

Kiitos kirjasta, kirjoista! Sanoista ja ajatuksista!

Kiitos itsellesi, Vilukissi, huomasin juuri ihanan juttusi kirjasta.

Voi miten musiikki sopi hyvin kirjoitukseesi, proosarunoosi. Hieno tunnelma.

Kiitos, Arleena.

Oli hienosti synkän syksyiseen iltaan sopivaa musiikkia. Taisi olla syksyistä sunnuntainakin.

Kari, syksyistä koko viikko :(