Först, ihan tajuttoman kokoinen, isompi kuin Hector ja maapallo, halaus uudesta kirjastasi, SP!

Und second, määhän en kirjoja kotiin hanki, kirjastoista saa niitä lainata ihan ilimaseksi (ja miksi perkele nämä hyllymetrit ei sitten kirjoille riitä?), mutta tämän mä ostan. En ole ihan varma millä rahoilla, mutta kaivan kuvetta.

Oho, olipa iso halaus, Ippu! Kiitos.

Bookplus toimitti kuin toimittikin minun Sairaalapäiväkirjani. Luin, katsoin ja vaikutuin. Bloggaankin siitä, mutta mieluummin selvin päin ja tänään puhuu punaviini. Sen verran tässä kohtaa kuitenkin että vaikka oma masennus ei ole koskaan vienyt sairaalaan asti (pahimmillaan luokiteltiin keskivaikeaksi) niin osui ja upposi, sekä teksti että ennen kaikkea kuvat. Mikä sinänsä on jännää, noin yleensä saan sanataiteesta enemmän irti kuin kuvista. Sairaalapäiväkirjan kanssa kävi päinvastoin!

Kiitos tästä. Olen usein kiittänyt ruusunlehdistä, nyt kiitän kokonaisesta ruususta.

Johanna on hyvä lukemaan. Sinä taidat olla hyvä kirjoittamaan.

Nyt vältän lukemasta saamiasi kirja-arvosteluja, sillä oma kirja on tilauksessa.
Olen tehnyt työvuosinani puolenkymmentä vuotta myös psykiatrista hoitotyötä. Niiltä ajoilta on jäänyt paljon mieleen.
Kirjaasi kohdistuu suuri mielenkiinto

Reine, hyvä, että sait kirjan, eikä tarvinnut tuskastua sen odottamiseen.
Kiitos ruususta ja jään mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. Kuvista sen verran, että Polgaankin iski nimenomaan ne kuvat, jännä juttu. Lisää kuviani voit käydä katsomassa tuolla art galleryn puolella, vaihtelua teksteihin.

Isopeikko, Johanna on loistava lukemaan minua :)

Aimarii, minäkin odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi kirjasta!

Luen parhaillaan kirjaasi...maistelen ja pysähdyn välillä miettimään, katselen kuvia ja elän mukanasi lauseissasi ja kuvauksissasi, pieni nainen. Kirjoitat todella tunteiden syvyyksistä. Kirja puhuttelee ja laittaa lukijankin pohtimaan. Miltä tuntuisi olla se vihannes sairaanhoitajan farmilla, naamakirjassa, hyvin hoidettuna ja ravittuna ja kasteltuna. Kukoistavanakin. Vai löytyykö juuri särkymisestä se paras minä?

Ison halauksen antaisin, jos tässä olisit ja oranssisen kehäkukkakimpun! Värit antavat voimaa!

Onnitteluni hyvin onnistuneista teksteistä, runoista, ajatuksista! Täys 10.

Vilukissi, pieninä palasina varmaan onkin parasta nauttia sitä kirjaan, sen verran rankkaa ja ahdistavaa kansien välissä välillä on.
Kiitos sinulle kehäkukista!