|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Onneksi en osaa kuvankäsittelyä, on siis mammalla tosikuvia. :)
Unelma, tosia unelmia :)
Pasanen, on siihen ennenkin ollut mahdollisuudet, kun on esimerkiksi kuvattu onnellisia perhepotretteja....
Eljas, niin minustakin.
Varjo, ei tarvita edes rajausta. Pistetään ihminen hymyilemään kuvaa sanomalla muikki. Näkyy hymy, ei ei välttämättä onnellisuutta jne.
Eikä surua.
Isopeikko, joskus vähän on enemmän.
Pantteri, katson...
Inkivääri, totta. Siksi kuvalukutaito on tärkeää.
Valokuva voi myös kertoa paljon enemmän kuin sanat. Pitäisi kai osata lukea pikselienvälitkin...
(Siis jos unohdetaan muokkaus)
Jo kauan ennen photoshoppailun aikoja (kuviksenopena), oli mielisloganini:
"Valokuva muistuttaa niin suuresti todellisuutta, että se helposti sekoitetaan siihen"
Ari, höpsistä :)
Yaelian, hyvinkin mahdollista!
Demetrius, kieltämättä....
Sirokko, sitä lukee mitä näkee ;)
Aimarii, just niin.
Miiwi, silmissä ei todellakaan ole aina totuus.
Kiirepakolainen, joskus kamera ei vaan osaa ottaa mieleisiä kuvia, silloin apu on tarpeen.
Marjattah, hyvä slogan, todellakin. Ja en pahastu :)
Maarit, osuit asian ytimeen! Valokuvat valehtelevat turkasen paljon!!!
Milanarda, juuri noin.
Timo, ei ihan aina, onneksi.
Olen kauniimpi, hoikempi, nuorempi - sitä kuva ei tunnista.
Niin minäkin, Arleena!