|
|||
 |
|
||
|
03.10.2010 - 08:58
Sunnuntaiklassikkoiden teemasoitto on musikaali. Elokuvamusikaalit kukoistivat 1930-luvulla, kiitos äänielokuvan läpimurron ja lama-ajan. Maksamalla elokuvalipun hinnan saattoi vähäksi aikaa unohtaa ankean arjen, sikäli mikäli oli varaa siihen elokuvalippuun.
Gold Diggers Of 1933 on lajinsa, 30’s musicals, tyylipuhdas edustaja. Mervyn LeRoy ohjasi elokuvan, musiikista vastasivat Warren-Dubin-kaksikko, koreografia oli Busby Berkeleyn. Musikaalin pääosia tähdittivät Ruby Keeler, Dick Powell, Joan Blondell ja Ginger Rogers.
Musikaalin loppukohtaus on mykistävän melodramaattinen ja kantaaottava. Laulun Remember My Forgotten Man sanat kertovat lamasta, miehistä, joiden panosta tarvittiin ensimmäisessä maailmansodassa, miehistä, jotka unohdettiin, kun sota oli ohi. Ei siis mitään bling-bling-glitter-glitter-siirappia jollaiseksi usein mielletään musikaalien sanat ja sanoma. Kappale on saanut samanlaisen klassikon aseman kuin Al Jolsonin esittämä Brother Can You Spare A Dime, sekin kertomus suuren depression runtelemista ihmisistä.
Busby Berkely on koregrafiana omaa luokkaansa, matemaattisen tarkka kuvioiden suunnittelija. My Forgotten Man-koreografiassa Berkeley poimi vaikutteita saksalaisesta ekspressionismista ja sodan veteraanien marssista Washingtonissa 1932.
Remember my forgotten man,
you put a rifle in his hand. You sent him far away, you shouted "hip-hooray”. But look at him today! Remember my forgotten man,
you had him cultivate the land. He walked behind a plow, the sweat fell from his brow. But look at him right now! Muita musikaalisävelmiä täällä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Kiitos, SusuPetal, kun nostit Gold Diggers Of 1933 -esityksen esiin.
Vaiheinen, onneksi värit voi kuvitella.
Yaelian, toivottavasti näet leffan joskus.
Viides rooli, olen addiktoitunut 30-luvun musikaaleihin, aikoinaan istuin lähes ainoana katsojana elokuva-arkistossa, kun siellä esitettiin näitä leffoja.
Crane, totta, edelleen ajankohtainen sanoma.
Hannele, vai niin.
Ari, ja vanhaa!
Timo, ei tämä ihan kaikkiin uppoa :)
Halo, no nyt tunnet :)
Isopeikon kiitos otettu vastaan.
Kari, nimenomaan, ei turhan pliisua :)
Krisu, sinä olet niin nuori vielä ;)
Lepis, on se niin sniif.
Tuima, toivottavasti Teema esittäisi joskus näitä vanhoja musikaaleja. Joitakin 30-luvun musikaaleja minulla on VHS-nauhoilla, en muista, onko tätä, ei taida olla.