Sunnuntaiklassikkoiden teemasoitto on musikaali.

 
Elokuvamusikaalit kukoistivat 1930-luvulla, kiitos äänielokuvan läpimurron ja lama-ajan. Maksamalla elokuvalipun hinnan saattoi vähäksi aikaa unohtaa ankean arjen, sikäli mikäli oli varaa siihen elokuvalippuun.
 
Gold Diggers Of 1933 on lajinsa, 30’s musicals, tyylipuhdas edustaja. Mervyn LeRoy ohjasi elokuvan, musiikista vastasivat Warren-Dubin-kaksikko, koreografia oli Busby Berkeleyn. Musikaalin pääosia tähdittivät Ruby Keeler, Dick Powell, Joan Blondell ja Ginger Rogers.
 
Musikaalin loppukohtaus on mykistävän melodramaattinen ja kantaaottava. Laulun Remember My Forgotten Man sanat kertovat lamasta, miehistä, joiden panosta tarvittiin ensimmäisessä maailmansodassa, miehistä, jotka unohdettiin, kun sota oli ohi. Ei siis mitään bling-bling-glitter-glitter-siirappia jollaiseksi usein mielletään musikaalien sanat ja sanoma. Kappale on saanut samanlaisen klassikon aseman kuin Al Jolsonin esittämä Brother Can You Spare A Dime, sekin kertomus suuren depression runtelemista ihmisistä.
 
Busby Berkely on koregrafiana omaa luokkaansa, matemaattisen tarkka kuvioiden suunnittelija. My Forgotten Man-koreografiassa Berkeley poimi vaikutteita saksalaisesta ekspressionismista ja sodan veteraanien marssista Washingtonissa 1932.
 
Remember my forgotten man, 
you put a rifle in his hand. 
You sent him far away, 
you shouted "hip-hooray”. 
But look at him today!
 
Remember my forgotten man, 
you had him cultivate the land. 
He walked behind a plow, 
the sweat fell from his brow. 
But look at him right now!
 
Muita musikaalisävelmiä täällä.