10.4.

Lääkäri kävi tänään. Eeva antoi tutkia itsensä, mutta ei puhunut mitään. Lääkäri kysyi, haluanko Eevan johonkin sairaalaan, mutta en voi päättää sellaista asiaa Eevan puolesta.
Jatkamme niin kuin ennenkin.

12.4.

Eeva on kuin unessa. Hän sanoi tänään, että hän syyttää itseään tapahtuneesta. Jos hän olisi hakenut Liljan aikaisemmin vaunuista, jos hän ei olisi itse nukahtanut sohvalle. Jos hän olisi tehnyt oikein, Lilja eläisi edelleen.
Mitä minä teen? Hän liukuu luotani. yritän puhua hänelle kaikesta mahdollisesta niin, että hän ei ajattelisi Liljaa koko ajan, olla hyväntuulinen ja rohkea, mutta en ole koskaan pelännyt näin paljon.
En uskalla katsoa hänen silmiinsä. Ne ovat aivan tyhjät.
Riitta on yhtä neuvoton. Hän käy täällä joka viikko, mutta Eeva ei puhu hänellekään mitään.

29.4.

Kevät on tullut. Yritin kertoa siitä Eevalle ja houkuttelin häntä ulos kävelylle, mutta hän ei halua. Hän ei halua puhua.
Haluaisin kysyä häneltä, rakastaako hän edelleen minua. En tee sitä, sillä se ei ole tärkeää. Minä rakastan häntä.
Lähden jälleen ensi viikolla Ouluun. Soitan sieltä, niin kuin aina matkoilta. Eeva ei vastaa, enkä minä voi olla varma, onko hän kunnossa. Kun palaan kotiin, pelkään, mitä löydän.
En halua menettää häntä. Tarvitsen häntä. Hän kuoli Liljan kanssa. Kaipaan heitä molempia. Kaksi kuukautta lomaan. Kolme matkaa ennen sitä. En jaksa. Pelkään.

15.6.

Tulin Jyväskylästä ja Eeva oli minua vastassa eteisessä. Hän katsoi minua ja näin, että hän yritti hymyillä. Hän alkoi itkeä. Otin hänet syliini. Hän on laihtunut. Hän itki ja minä pidin hänestä kiinni ja sitten hän sanoi, että hän oli löytänyt minun päivyrini.
Muistin jättäneeni päivyrin puhelinpöydälle lähtiessäni. Unohdin ottaa sen matkalle mukaan, niin kuin aina teen, ja olin kaivannut kirjaa hotellissa.
Eeva kysyi minulta, miksi luulin, ettei hän enää rakastanut minua.
En osannut vastata mitään.
Hän kysyi, miksi olin esittänyt rohkeaa. Miksi minä en ollut itkenyt niin, että hän olisi nähnyt. Vastasin, että olin halunnut olla voimakas, koska arvelin, että hän tarvitsi voimaani. Hän sanoi, että olin väärässä.
Aloin itkeä.

1.8.

Eeva lähti kanssani kävelylle. Olemme puhuneet paljon. Olen itkenyt. Rakastan häntä. Loma on kohta pidetty.

29.9.

Lähden huomenna Turkuun, messut to-pe. Eeva haluaa tulla mukaan. Vietämme Turussa viikonlopun.
Eeva pakkaa vaatteita.