|
|
|||
|
12.10.2006 - 18:30
![]() Mies rakasti nuoria naisia, -valmiina luottamaan
-avautumaan -olemaan lähellä Mies juopui naisten iholta nousevasta makeasta tytön tuoksusta, vielä niin -puhtaasta
-ja kokemattomasta -koskemattomasta
vanhoissa,
äkäisissä naisissa,
ei pullan ja pyykkipulverin kyllästyttämässä kaksiossa.
Mies etsi peiliä, joka kertoisi hänelle
Runotorstain 21. haaste Ylpeys
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Jonkun muun asian suhteen pedofiililla on varmaan omatunto. Eli seksuaalinen suuntautuneisuus ei poista omatuntoa, se tekee siitä vain erilaisen kuin muilla, eri tavalla suuntautuneilla.
Näin minä tämän ajattelen, Pauliinan.
Erityisesti pidin runon loppupuolesta.
Joo, tuo loppuosa on aika...toteava?
Näin edessäni vanhenevan miehen ja nuoret väräjävät neitoset, päälle kahdenkymmenen kylläkin. Naureskelin asioiden väistämättömälle kululle, ajan hampaalle ja vanhoille, äkäisille naisille.
Aika on armotonta, ja se käy ylpeyden päälle.
Katsauksen kanta on, että vanhat miehet ja heidän seksuaalinen kiinnostuksensa nuoria naisia kohtaa on erittäin pervessiä.
Vaikea kyllä uskoa, että Silja Orvokki olisit vanha ja äkäinen akka:) Olen eri mieltä.
Tämä sattui just sopivasti heti perään sille kommentille, jonka olit laittanut Saaralle(että välillä huomaa, kuinka ihmiset eivät olekaan manipuloivia jne, siinä juuri-postauksessa) ja jonka perään kirjoitin jonkun sekavan jutun siitä, kuinka tuntuu että netti-ihmiset ja netittömät ihmiset suhtautuvat toisiin ihmisiin ehkä eri tavoilla...tää liittyy nyt siihen, mutta ei tähän kellonaikaan enää muodostu mitään selkeitä lauseita, vaan tuntemuksia ja sellaisia, että "just näin!", kun lukee tätäkin juttua...
Minä käyn täällä aina lukemassa monta postausta kerralla, ehkä parin viikon välein. Koska jos kävisin katsomassa jokaisen päivityksen heti sen ilmestyttyä, olisin kiukkuinen kun et päivitä kymmentä kertaa päivässä. Tiätsä? Että näin saa nauttia erilaisista jutuista, monesta yhdellä kertaa, ikäänkuin. Aina on kokoelma odottamassa täällä:)
-minh-
Mukavaa, että käyt lukemassa.
...Mies lämmitteli nuorten naisten ihailevien silmien valossa, kehräsi
ja kosketti helmenä hohtavia hauraita niskoja jalkojensa
juurella. Mies tiesi ymmärtävänsä näitä naisia, tiesi,
mitä he kaipasivat, koska se oli samaa, mitä hän itse etsi...
Ja sitten epäluotettava ruumis eli oma keho petti.
Löytyi kuitenkin mielikuvien todellisuus, virtuaaliyhteys. Onko kuvitelma sen falskimpi kuin näennäinen reaaliyhteys??
Sitoutumisen vaikeus on kai se surullinen tausta tälle mieskohtalolle. Kun kuusikymppinen herrahenkilö taluttelee toinen toistaan soreampia nuoria täysi-ikäisiä tyttölapsia, jotka tasaisena virtana viikoittain vaihtuvat, minua hänen aikalaistaan säälittää.
(No jaa -ehkä käy hiukan kateeksikin, mutta vain hetken, en ainakaan myönnä...)
Mutta onko kuvitelma sen falskimpi kuin näennäinen reaaliyhteys, kysyit? Ei kai, jos se kuvitelma koskettaa vaan itseään, jos ei reaalissa ole niitä, jotka jäävät siitä kuvitelmasta ulos.
Miehen (puhun itsestäni) saa liikkeelle kaksi asiaa: 1) naisen tuoksu puree syvälle mieheyden ytimeen, alkukantaiseen vahvaan lisääntymisen tarpeeseen 2) naisen hyväksyvän katseen eteen mies tekee lähes mitä tahansa. Nainen päättää aina.
Hieno teksti Susu. Käyn nyt istumaan virtuaalisesti jalkojesi juureen sanojasi odottaen.
Vai jalkojen juurelle, heh, nojaa...