|
|
|||
|
15.08.2010 - 22:52
– Mitä sinä maalaat?
– Tunteita.
– Mitä tunteita?
– En minä tiedä, tunteet vaan siirtyvät kankaalle. En minä ajattele niitä. En edes halua ajatella niitä. Haluan vain tuntea. Tuntea värejä.
– Tässä on vihreää.
– Niin on.
– Ja vaaleanpunaista.
– Sitäkin.
– No, nyt sinä levität siihen sinistä ja punaista. Siitä syntyy violettia.
– Niin syntyy.
– Miltä se tuntuu?
– Mikä?
– Violetti. Miltä sinusta tuntuu juuri nyt, kun sekoitat tuota violettia siveltimelläsi?
– Violetilta.
– Ja nyt kaikki muuttuu mustaksi.
– Niin yleensä tapahtuu. Mustassa on kaikki. Kaikki on mustaa.
***
Kuvitus täällä.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
tällä hetkellä minulla liikkuu päässä vain liikaa värejä, toivottavasti ei mene mustan puolelle
Samalla linjalla olemme. "Näin kolmatta linjaa takaisin taas kuljen..."
SuviAnniina, pitäisi olla sekoittamatta. Ei sinulla mene mustaan!
Iisi, ennen kaikki oli todellakin mustavalkoista, telkkaria myöten.
Pekka, niin kuuluu!
Hannele, niinpä, hyrrässä.
Kiirepakolainen, ei paha, harmaassa on paljon valoa.
Lepis, mustassa on kaikki!
Kurkistin kuvaasi siitä pienestä avaimenreiästä ja todellakin näin sinistä, punaista, keltaista....
Vai olivatko ne kulkijoita pimeässä yössä.
Arleena, saatooivat olla valontuojia...
Ari, totta -ja sitten voi maalata sen uudestaan!
Railaterttu, enpä tiedä.
Johanna, värejä odotellessa.
Kaanon, niin on. Kamalan voimakas tunne.
"Tyypillisin synestesian muoto on kirjainten, numeroiden, viikonpäivien tai nuottien liittyminen väriaistimuksiin. Synestesia tarkoittaa joillakin ihmisillä esiintyvää neurologista aistien sekoittumista."
SusuPetal on tyylikkään hopeaan vivahtava nimi. Häivähdys valkoista mukana.
No, kuka meistä olisi normaali, Vilukissi :)
Aika jännää, ei ihme, että rakastata värejä langoissa ja muutenkin.
Vai hopeaa ja valkoista!
Aimarii, totta.