Olisikohon tässä paikka ja nyt aika antaa peruspalautetta sinusta ja monipuolisuudestasi.

Aika aikaisin hypätessäni tähän blogimaailmaan (alussa upoksiin ja sitten pompahtaen pinnalle välillä hengittelemään) löysin sinut ja joitain sivuistasi. Ihmettelin ja ihailin tekstejäsi ja sitä, millaista keskustelua sivuillasi käytiin. Tunnuit saavuttamattomalta. Ei tullut mieleenkään uskaltaa kommentoida. En muista, kuinka kauan kesti, ennen kuin jotain sinulle kommentoin. Muiden kommentitkin olivat niin nasevia, että huhhuh. Miten nyt siihen uskaltaisi mukaan jotain sopotella...

Sitten uskalsin. Jotain kirjoitin. En muista yhtään, että mitä. Ja nyt se, erityislahjasi minun mielestäni: Sait uudenkin kommentoijan heti tuntemaan itsensä tervetulleeksi, ihan sellaisena kuin hän oli. Sai olla tavallinen, ihan ihminen. Sinun luonasi on helppo olla kotona.

Niin että nyt seikkailen sujuvasti lukemassa ja katsomassa tuotoksiasi. Ihailemassakin. Ja joskus jotain syvää ymmärtämässäkin. Kiitos.

mm, kiitos peruspalautteestasi, jonka luin hämmentyneenä, mutta kiitollisena.
Joku on aikaisemminkin todennut, että kesti kauan ennen kuin uskalsi kommentoida minulle. Se tuntui ja tuntuu hassulta, sillä omasta mielestäni en ole laisinkaan pelottava, eivätkä kommentoijanikaan.

Onneksi uskalsti ja huomasit, että meitä on täällä joukko toinen toistaan tavallisempia ja oudompia bloggaajia ja kommentoijia. Sulassa sovussa.
Niin kuin kylässä tai kotona.
Jokainen omanaan. Jokainen omanlaisensa ja jokainen yhtä ihana ja tervetullut.

Mukavaa, että seikkailusi sujuvat nykyään sujuvasti. Sitähän tämä on: yhteistä seikkailua sanojen, kuvien, elämysten, tunteiden, vuorovaikutuksen ja elämän siivittämää.

Tunnistan mista mm kirjoittaa.
Itse koen joskus olevani jollain blogilla taysin ulkopuolinen. Jos haluaa paasta sisaan taytyy vahan aikaa kuulostella minkalainen vastakaiku on.

Olen lukenut kuinka minun blogiani 'pelataan'
(siis pelätään, en jaksa ääkkösillä enempää sori)
englannin kielen takia. Jos ymmartaa lukea niin en ymmarra miksei voi kommentoida suomeksi jos tuntee itsensa epavarmaksi muilla kielilla?

Eihan bloggaus ja kommentointi ollut kenellekaan meistä tuttua ennen kuin sen on aloittanut.
Kaikki me ollemme tavallisia ihmisia omine tarpeinemme ilmaista itseamme.

Susu, onko tuo jimbo?n idea kerata kaikki yhdelle ja samalle etusivulle?
Muuttuiko mitkaan osoitteesi sen myota?
Utelias vaan olen...

Naytti hienolta ja tosi selkealta!

BLOGitse, tottahan sitä haluaa ensin vähän kuulostella, se on ihan luonnollista.
Itse en ole huomannut tuota kielipelkoa, minulla on englanninkielisessä ja ruotsinkielisessä blogissani suomen kielellä kirjoitettuja kommentteja, mutta voin hyvin uskoa, että joitakin vieras kieli hämmentää, eikä tule edes ajatelleeksi, että voi kommentoida suomeksi.

Otin tuon Jimbon käyttöön Bodin kirjailijana, muokkasin siitä tuollaisen esittelyjutun, josta pääsee joka puolelle sinne missä olen. Mikään osoite ei muuttunut, ja muokata saa siihen suuntaan kuin haluaa.

Kävin silmäilemässä sivujasi, ja kyllä oletkin saanut rakenteen selkeäksi. Pidän pelkistetystä ja toimivasta ulkoasusta, joka ei kilpaile sisällön kanssa huomiosta.

Luovuutesi runsautta en lakkaa hämmästelemästä.

Saatat olla hämmentynyt Susupetal, mutta kyllä sinä blogielämälläsi levität ympärillesi sellaista valoa jossa jokainen saa olla kuka onkin.

Se on osa sellaista ihmiskäsitystä ja -näkemystä joka on arvokas asia elämässä, kuten tässä blogomaailmassakin.

Marjattah, informatiivisuus on niiden kotisivujen punainen lanka, joten parempi pitää selkeänä.

Hirlii, kiitos, kuulostaa mukavalta. On tärkeää saada olla sellainen kuin on.

Tosi hyvältä näyttää, hienoa! Maalaukset kaikki yhdessä, on jotenkin tosi vaikuttava kokonaisuus!

Vielä jos askartelet jonkun pikkukuvan "napiksi" niin mielelläni kiikutan sivupalkkiini??!

SuviAnniina, katsotaan, jos saan askarreluksi jotain, koodata en sitä osaa, pitää linkittää vaan muuten.