Täytyisi aina ymmärtää pitää hopeista kynsilakkaa laukussa hiljaisia hetkiä varten.

Puheen on lakattava kynsiä lakattaessa. Vain ne kolme pilkkua kynsissä katkoivat itsetilityksen.
Karjaan jälkeen aura puskee uutta puhetta tyhjään junavaunuun.

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta kuunteleeko kukaan? Oikeesti. Puheleminen on kuin keittäisi perunoita kattilassa, vesihöyryn noustessa ilmaan ja hajotessa sinne, näkymättömiin. Jos ei nimittäin kukaan kuuntele. Kuunteleminen on taitolaji!

Luulen, että siellä naisen kännykän toisessa päässä ei ketään ollutkaan, vaan hän halusi huutaa tuskansa pois mahdollisimman monien korvien kuultavaksi.
-Myönnytään nyt sentään, että terapeutti siellä oli.
Nautin lukemastani, tuo kappale terapeutin arkea oli hienosti oivallettu.

Minullakin on kesällä kynnet :) muulloin on vain pienet ja hauraat jatkuvasti katkeilevat yritelmät. Kaivankin tuolta kynsilakkapullon esille.

Surullista. Siis se, että täytyy huutaa tuskansa julki junassa.

mm, ihan hyvä idea.

Iisi, tarinani sai näppäimistöstäsi aivan uuden ulottuvuuden!

Kiirepakolainen, joskus toivoisi, ettei kuulisi niin paljon.

Unelma, kesä on kynsien aikaa.
Tuska tulee ulos silloin kun se tulee, ainakin tässä tarinassa.

Obeesia, se on surullista, todella.

Monilla on tunteet lukossa ja avain hukattu. Jotain tekemällä unohdetaan minä vähäksi aikaa.

Negatiivisten tunteiden paljous on älyllistämistä, jolloin tunteet sekoittuvat älyyn (sekoittavat älyn), joka taasen torjuu tuntevaa puolta ihmisessä.

Minusta tuo puhelimeen vihamielisyyttään ja katkeruuttaan purkava pelkää omia tunteitaan, itseään. Viha, katkeruus ja kyynisyyskin on torjuntaa, kova panssari, tunteiden pelkoa.

Kynnet tosiaankin, kuten hiuksetkin, kasvavat kauheasti kesällä. Miksiköhän? Ovat samaa kuona-ainetta, jota ihmiskeho tuottaa ja joka tulee ääripäistämme ulos: päästä, varpaista ja sormista.

Minulle tuli pitkäkyntisestä mieleen Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili...

Tunteiden ilmaisu on hyvä asia,kunhan se ei häiritse muita. En kyllä junassa haluaisi sellaista kuunnella.Olen miettinyt miksi varpaankynnet kasvavat nopeammin kuin käsien kynnet,haluaisin sen olevan päinvastoin...

Mistä tietää, vaikka kyseessä olisi ollut jonkinlainen outo palvelupuhelin...

Zilga, tekeminen, jopa puhuminenkin voivat toimia hyvinä lukkoina, sijaistoimintoina. Joskus ovat tarpeellisiakin.

Hirlii, ehkä niin. Tarinan minä kadehti kuitenkin niitä negatiivisia ilmauksia, joita hän ei pystynyt kokemaan. Hänen kohdallaan negatiivisten tunteiden lukkona oli asioiden älyllistäminen, tunteiden ottaminen ulkokohtaiseen tarkasteluun, uskaltamatta kokea niitä tunteita sisällään.
Kynsien kasvu on ihmeellistä, kesä ravitsee selvästikin niitä ja hiuksia.

Mimosa, ihan hyvä mielleyhtymä.

Yaelian, juna ei ehkä ole todellakaan se paikka, missä purkaa pahaa oloaan.
Minulla on päinvastoin, sormien kynnet kasvavat paljon nopeammin!

Hämeenjussi, niin, mistä sen tietää, onhan noita kaikenlaisia auttavia puhelimia.

No sitten, tarinan minän pitää oppia kiroilemaan. Perskeles! Jumanklavita ! Helkkari soikoon !

Puhuminen on hopeaa. Jos se oli menossa kummiksi ja tarvi kummilusikoita. Ne on hopeaa kanssa.

Korvat väsyy ja pää, ei aina vaan jaksa kuunnella...
Miulla ei kynnet pääse kasvamaan, paitsi sillo ku olin saikulla :)

Juuri niin, Hirlii! Piru vie!

Isopeikko, kummitäti matkalla ristiäisiin!

Kimmeli, ei sitä aina jaksa kuunnella, eikä kynsiä kasvattaa.

Rohkea nainen, kun selvitteli asiaansa koko vaunullisen kuullen. Mutta olemme kännykkäkanssa ja mikäs sen otollisempaa kuin kuluttaa matka-aikaa puhumiseen.

Joskus täytyy sanoa kaikki tulvana,kuunteli kukaan tai ei,ihan vaan itsensä takia. Minullakin oli pitkät kynnet aikanaan,kunnes pianonsoiton opettaja käski leikkaamaan;-)

Kynnet niin. Taitaa olla etten ole koskaan lakannut, mutta kävi tässä päivänä muutamana niin, että sain valita värin mielitiettyni kynsiin :)

Pitääpä hankkia hopeista lakkaa vastaisen varalle.
Osaat totisesti käyttää sanoja.

Arleena, olemme todella kännykkäkansaa ja asiat, jotka ennen jäivät neljän seinän sisälle, kuuluvat nyt koko kansalle.

SuviAnniina, joskus on tuuletettava, totta. Eikä se aina katso aikaa eikä paikkaa.

Eljas, minkä värin valitsit?

Kaanon, hopeinen lakka on kaunista kesäisissä kynsissä.

(leikkasin pienen tytön kynnet eilen :)

Hyvin tehty, Mummu.

Valitsin kirkuvan punaisen :)

Ihan passeli väri, Eljas.

Se on hienoo, että ihminen voi edes jollekkin puhua pahaa oloaan pois.
Ehkä kyseisellä naisella ei ollutkaan ketään muuta, kuin te kaikki siellä junassa..
Hänellähän olikin monta!

Minä en jaksa lakata kynsiäni. Niitä pitäisi muuten olla koko ajan korjaamassa, sillä en osaa olla elegantisti murtamatta lakkaa.

Mutta junassa kuuntelen toisten juttuja. Mietin, että itse en sanoisi tuota ääneen - ainakaan junassa.

Harakka, ainakin hetken ajan hänellä oli monta kuulijaa.

Elegia, junassa on mielenkiintoista matkustaa toteaa yksi toinen kuuntelija.