Mestarikiusaajat liikkeellä. Mitään tosi pahaa ei sanota, ollaan opettajan kamuja eikäkummastakaan syystä voi valittaa niin, että asia otettaisiin vakavasti.

Hyvä ja paljon puhuva teksti.

Hyvä aihe, josta ei voi kirjoittaa faktaa tai fiktiota liikaa.

Oi niitä aikoja kun opettajan kanssa käsikynkkää käveleminen oli suuri onnenaihe...

Mestariluokkaa, Tui, kyllä, näkymätöntä kiusaamista, vaikea puuttua.

Kiitos, Sivuaskel.

Joo Anna, valitettavasti tällainen on faktaa niin monella.(hmm,minä en ole koskaan kävellyt opettajan kanssa käsikynkkää:))

Minä olen, tokalla luokalla sijaisen kanssa! Meillä oli pari viikkoa sijaisena meidän tyttöjen mielestä ihana nuori ninen, jotenkin romattinen, ja roikuimme sitten väkisin välkällä käsipuolessa.

Ihan tuollaista vanhanaikaista pihan ympäri kiertämistä en ole ttullut harrastaneeksi. Mutta halpaa huviahan se!

Romanttinen ;)

Joo, Anna, romanttista nostalgiaa:)

Kommenttini ei tullutkaan perille. No, ei väliksi, se olikin pieni voihkaisu.

Tarinasi herätti muistoja, mutta ei nostalgisia tuntemuksia. En kaipaa menneisyyden koulun pihalle takaisin.

Olen samoilla linjoilla Louhin kanssa: tarina herättää muistoja, mutta ei kovin positiivisia sellaisia :/

No,mihin se kommentti nyt hävisi, Louhi. Höh.

Viivi, Joo, eivät ne kaikki muistot niin nostalgisia ole. Tai positiivisia. Valitettavasti.

Paha. Ja niin ilkeää, ettei moni edes tajua, näe, ymmärrä. Sattuu.

Ehkä se onkin niin pahaa juuri sen takia, että sitä ei näe, Vintti. Eikä kukaan kuule, kun pyytää hiljaa apua.

Minua parjattiin ala-asteella monestakin eri asiasta. Rumista vaatteista, kaverittomuudesta, vanhasta polkupyorasta ja niin, mummoisista kengistakin.
Neljannella luokalla muutin toiseen kouluun ja se loppui. Sain ystavia ja kaikki oli hyvin.

Mutta ikina en ole unohtanut millaisia ne 3 ensimmaista vuotta olivat. Saati kiusaajiani. Muistan kaikkien nimet ja kasvot vielakin.

Toivottavasti saan kiusaamattomuuden ilosanoman taottua oman jalkikasvuni paahan. Pahalta tosin nayttaa.. teroittavat jo nyt kynsiaan minuun..
Olen kotikiusattu!!

Kotikiusattu äiti voi yrittää käyttää auktoriteettiaan:))Siis, yrittää...
Kurjalta kuulostivat nuo kolme ekaa vuottasi koulumaailmassa, ja niin kuin sanoit, tuollaiset kokemukset harvoin unohtuvat, niihin ei vuodet auta.

samoin minua kiusattiin koko ala-asteen ajan; "onks sulla konekivääri tuolla?" kun oli viulutunti heti koulun jälkeen ja viulukotelo oli mukana, "et sä mahu meiän kaa hyppimään" ja kun kävelin pois, sama tyttö sanoi kovaan ääneen toisille: "tulkaa vaan hyppimään meiän kaa, se on kivempaa kun on paljon KAVEREITA". ja kuten jo johonkin taisin mainita, ei kiusaaja tainnut edes tietää että kiusasi minua ja luulenpa että useimpien kohdalla se näin onkin (siis tyttöjen välisessä henkisessä kiusaamisessa). Veikkampa että kotona siis kannattaa keskustella ihan kaikkien, kiusaajien ja kiusattujen kanssa siitä mikä sitä kiusaamista on ja mikä ei tunnu kivalta toisen mielestä... ja myös hoitopaikoissa... No niin. Perhepäivähoitaja minussa nostaa taas kasvattavaa päätään. Loma. Muista. Loma. Älä ajattele töitä.

Mukavaa lomaa, Tiia.