Miekin muistin Mikaelin...siun tarttee kertoo hänestä lisää...

Mikael joka tuli istumaan bussipysäkillä viereen, muistan myös.

Olenkin miettinyt miten kirjailijat pääsevät eroon luomistaan hahmoista, joskus ne todella jäävät roikkumaan tarinan ja toden väliin. Vähän samalla tapaa varmaan käy netissä kun luodaan virtuaalihahmoja.
En muista lukeneeni itse Mikaelista, vain häntä muistuttavista tyypeistä.. löytyykö täältä jostain alkuperäinen Mikaelkin? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Ehkä tämä varjojen maa on vain tarina, jota eräs kertoo siinä todessa maailmassa.

Kimmeli, luulen, että olen kertonut Mikaelista jo kaiken.

Ari, jotkut asiat muistaa.

Sirokko, totta. Fiktio ja fakta sekoittuvat, samoin varmaan virtuaali ja reaali. Eikä siinä mitään.
Mikael löytyy novellikokoelmastani Toinen painos.

Demetrius, kiehtova ajatus. Maailmoja on monia, todellakin.

Minä taas en uskalla kirjoittaa siitä, mitä näen - se voi muuttua oudosti todeksi. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu... ja jos se sitten jämähtääkin päälle, hui :O

Polga, minä en enää pelkää :)

Tarinat värittävät arkipäivää, tuttua ja joskus liiankin turvallista. JOskus sitä voi kuvata tarinoina, jotka saavat yleisinhimillisiä piirteitä kuten teet. Itse pakenen arkea tarinoihini, silti arki on.Arki pitää huolen itsestään kun ei kuvittele tai kirjoita. Ainainen nykyhetkessä eläminen on tylsää, samat seinät, sama katselija, mitään tapahtumattomuus. Mielikuvitus on jotain aivan muuta, eikö? Kiteytät tarinoihisi hyvin arkipäiväisyyksien inhimillisiä heikkouksia ja muuta. Kuvittelu on kyky, TV:n katsominen ei. Katsele vain mielesi telkkaria, se tuntuu tuovan eteemme jotain tuttua ja silti uutta. Kiitän tarinoistasi ja luen niitä mielelläni.

Hieno tarina tämänkin, kirjoittamasi. Hienoa, että saat tarinasi kirjoitettua ruutuun, kaikki eivät osaa.

Kesän askare: Bongaa Mikael!

Kiitos, Marjaisa. Katson mielen telkkariani, mutta toisinaan se on suljettava ja katsottava futista. Mielen on pakko välillä saada levätä, olen huomannut.

Kiitos, Unelma.

Lepis, ihan hauska :)

Jospa me olemme tarinaa jota joku kertoo, tai jota joku kertoo jonkun kertovan?

Isopeikko, en yhtään ihmettelisi. Välillä on sellainen tunne, että olemme osa tarinaa.

Kiitos tarinasta tästä
sekin kertoo elämästä
ihmisen ja nuoren
näet enemmän kuin ulkokuoren
taakse silmien
ohi pilvien
kertomuksesi vie

Kiitos, Pekka, kauniista runostasi.

Jäin oikein miettimään tuota sisäistä maailmaa, joka meissä kaikissa elää. Se on kuin iso meri tai tähtitaivas, jotain valtavan suurta kuitenkin.
Tavallaan pakopaikkakin kaikesta ulkoisesta, oma maailma!
Tunnelmallinen tarina. Basson rytmiin pomppiva linkkari kuulosti niin hauskalta.

Elämä on muusa, ei ehkä niinkään oma vaan toisten.

Taru, sisäinen maailma on todellakin pakopaikka, eikä siinä mitään, niin kauan kuin ei jää sinne kokonaan.

SuviAnniina, totta, elämä on ehtymätön muusa.

Maailma ympärillämme on tarinoita. Tavoitat niitä.
Monet kulkevat ohi eivätkä kuule/näe yhtään tarinaa koskaan.

Arleena, joskus tarinat vaan väsyttävät.