Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
16.06.2010 - 17:29

 

 

Katu on avattu. Linja-auto koukkaa jalkakäytävän kautta. Katson kuoppaa tiessä. Asvaltti on harmaan halkeillutta. Kuin käteni ihoa.
Puristan sormet nyrkkiin.
 
Painan mieleeni lupiinien värin. Katson laukussani olevaa väriputkiloa. Sävy näyttää oikealta. Sekaan valkoista ja lupiinipelto on minun.
 
Keittiön pöytä on sekainen. Raivaan taulun kokoisen tilan. Pursotan maalia ruskeitten lupiinien päälle. Violettia ja valkoista. Otan pienen siveltimen, tuputan kuihtuneet kukat täyteen väriä.
 
Käsissäni värikkäitä maalitahroja. Lupiinien alla kukkivat pienet auringot hymyilevät.

 

 

 

 

***

Edellinen osa täällä

Tarinan kuvitus täällä.

 

 

isopeikko kirjoitti 16.06.2010 - 18:20
Aika kulkee takaperin, ruskeudesta kretliiniin :)
sirokko kirjoitti 16.06.2010 - 18:25
Sinulla on hyvä värimuisti. Lupiinit lähtivät erinomaisesti kukoistamaan.
Unelma kirjoitti 16.06.2010 - 18:33
Pienet auringot ovat tehneet hyvää työtä. Taas hehkuvat värit, ihanaa.
Polga kirjoitti 16.06.2010 - 19:02
Lupiinejahan ne - oikeasti ,D Kauniita, toisten mielestä harmeja! Tämä tykkää...
Ari kirjoitti 16.06.2010 - 20:02
Noin sitä taidetta syntyy.

Tuosta viimeisestä lauseesta pidin paljon!
"Lupiinien alla kukkivat pienet auringot hymyilevät"
iisi kirjoitti 16.06.2010 - 20:37
Rentun ruusu, maalattuna galleriakelpoinen!
SusuPetal kirjoitti 16.06.2010 - 21:00

Isopeikko, en ole oikein koskaan oppinut ymmärtämään aikaa.

Sirokko, näköjään muisti toimii joissain asioissa.

Unelma, pienissä auringoissa on voimaa.

Polga, minäkin tykkään.

Ari, ne tuntuivat hymyilevän.

Iisi, eikös horsma ole se rentun ruusu???

Ari kirjoitti 16.06.2010 - 23:28
Käyppä lukemassa lukukokemuksiani kirjastasi
SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 07:11

Huomenta, Ari, tullaan.

lepis kirjoitti 17.06.2010 - 07:35
Lupiinien uudessa elämässä eivät pienet leivänmurut haittaa mitään. Täytyyhän niidenkin syödä. Ikuisesti lupiini. Voi kun ne kukkisivatkin koko kesän! Onneksi on taideteoksesi. Jes!
SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 07:44

Lupiinit voisivat kukkia koko vuoden, Lepis. Sitä me tarvitsisimme.

jl kirjoitti 17.06.2010 - 08:28
Iloitsen, että aurinko (tai jokin) toi värit takaisin. Ehkä tuska vaimenee värikkäämmässä ympäristössä, ei saa ääntään kuuluviin.
hpy kirjoitti 17.06.2010 - 08:55
Tulihan sita sinista! Ja keltaista, ja vihreata. Mutta missa ovatpunaiset varit? Rakkaus ja viha?
SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 17:12

Minäkin toivon niin, jl.

HPY, ehkä aikanaan nekin värit palaavat.

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa