|
|||
 |
|
||
|
06.06.2010 - 10:29
Selkäleikkauksesta toipuminen tekee toisaalta iloiseksi, toisaalta taas kärttyisäksi. Iloista on se, että kivut ovat melkein kokonaan poissa. Kärttyisäksi tekee se, että tuntee, ettei jaksa vieläkään oikein mitään. No, kärsivällisyyttä. Mitä tahansa musiikkia en kärttyisänä suostu kuuntelemaan, joten tänä sunnuntaina mennään takaisin juurille. Jumalaisen Bessie Smithin Baby won't you please come home on levytetty vuonna 1923. Tämän bluesin kirjoittivat Charles Warfield ja Clarence Williams ja aikojen saatossa kappaleesta on tullut jazz-standardi, jota ovat tulkinneet lukuisat eri artistit. Ei sen pidempiä lurinoita tänään. Istumisaikaa on rajoitettu. Muiden klassikot löydät täältä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Bessiehän nyt sopii liki tunnelmaan kuin tunnelmaan, hänen tulkinnoissaan on aina tunnelmaa ja tunnetta. Hyvä tämäkin.
Sinä tunnet nämä tummat juuret. Tyylikäs valinta, jälleen kerran. Voisit joskus koota - jos jaksat ja ehdit - Spotify-listaksi nämä 1920 ja 1930-luvun suosikkibiisisi. Jooko?
Hyvää selänparannusmusaa.
Bessie vetää antaumuksella, hieno valinta - et turhaan rasittanut selkääsi istumalla putkella ;D
Jep, selkä leikattiin tiistaina, Tuima.
Kiitos, Pekka.
Sopivan rauhallinen syke toipilaalle kappaleessa, Vaiheinen.
Viides rooli, en ole tutustunut spotifyihin....!
Niin tulee, Ari!
Taru, selänparannusmusan pitää olla sellaista, ettei tee mieli tanssimaan :)
Bessie osaa homman, Halo.
Ja on sinulle oikein oivaa toipumismusaa, sopivan iisiä ja rentoa.
ihanaa, että saat omasi kuntoon ja kivut ovat väistyneet..
uusi päivä odottaa..paljon tervehtymisiä sinulle..
Kari, blues on hienoa.
Hirlii, onneksi on palstat ja bluesia.
Kiitos, Hanne.
Uuna, totta -mitä kärttyisämpi sitä terveempi :)
lähetän sinulle suurensuuren virtuaalisäkillisen myötätuntoa ja toivotuksia paranemisesta..
itsellä vuosia sitten stressi ylitti sietokyvyn ja kun ei muista syistä voinut mieli katketa, "katkesi" selkä, kolmasti...kahdesti käytettiin puukkoa...
Kiitos myötätunnosta, Crane. Minulla katkesi kyllä ensi mieli ja sitten selkä, toivottavasti mitään kolmatta ei enää katkea!
Kiitos, Johanna.