Se on rakkautta!

kaunista

Ihana tyyneys.

Sitähän se on, Obeesia.

Kaunista, kyllä, anonyymi.

Hyvä pointti, Alma, tyyntä -ei myrskyn edellä, vaan ylipäänsä.

Muistakaamme Epiktetosta, joka sanoi että jos omistaa hienon hevosen ei sillä voi kerskua, koska kaikki nuo hienot ominaisuudet ovat hevosen, eivät sen omistajan ominaisuuksia.

Heh, Etappisika, vai niin Epiktetos sanoi. No, tässähän ei todellakaan kerskuta, vaan kerrotaan ominaisuuksista, jotka miehellä on, eikö niin:)

Liian hyvää ollakseen totta. Ihminen se mieskin on.

Mites? Minun mieleni??? Käviskö? ;)

Miksei voisi olla totta, Alastalo? Tietenkin kauneus on katsojan silmässäkin, mutta kuitenkin.
Minun mieleni...ehei, se on minun mieheni.

Onnellinen sinä!

Niinpä. Joskus se on itselleenkin tavattava ihan kirjaimin, jotta muistaisi.

Tarkastelin tuota niinkun diskurssina nääs, siis joku puhuu "miehestään". Kuka puhuu ja kenelle? Olettakaamme se tavallisin vaihtoehto: nainen puhuu toiselle naiselle. No niin, jos tuo oletus hyväksytään, tuota voi lukea kuin avointa kirjaa...

Puhujan vaihtoehtoisia motiiveja tällä puheaktille voi tällöin olla useitakin, eikä mikään niistä ole kovin miellyttävä.

Niin, voihan sitä olettaa, että puhuja on nainen, mutta yhtä hyvinhän se voi olla mies. Sama kai, itse asiassa. Puhujan motiiveja voi tietysti aina vain arvailla, mutta kuten tuossa Alastalolle suunnatussa kommentissani annoin viitettä, niin ihan hyvä joskus kirjoittaa ylös asioita, jotta muistaisi paremmin. Monologia itselle vaikka. Muistiinpanoja.
Mitä sinä ajattelit puhujan motiiveista?

Joskus kun naiset oikein ylistävät tuohon malliin kahvipöydässä toisilleen "meidän kalevia" tai "meidän iskää" tai "meidän isäntää" minuun iskee aina syvä epäilys. Että jos ne yrittävät toisten kateelliseksi tekemisen lisäksi vielä enemmän vakuutella itselleen sen miehensä ihanuutta, kun ovat alkaneet asiaa jo itse pahasti epäillä...
No, hyvähän soon jos valintaansa on tyytyväinen - vaikka se ei edes tuo ruusuja eikä timantteja ;)

Heh, Erkki, on se vaan kumma, että positiivista palautetta on niin vaikeaa ottaa vastaan -ikään kuin sopivampaa olisi haukkua lyttyyn:)
Jotenkin tuntuu, että jos on epäilemään alkanut, sen epäilyksen pitää itsellään, eikä puhu siitä kuin harvoille ja valituille.
Ihmiset ylipäänsä kehuvat toisiaan liian vähän, olen sitä mieltä. Ja -kun se kehu tulee kohdalle, sitä alkaa epäillä. Voi meitä ihmispoloja...:)

Erkkihän tuossa jo listasi mahdollisia motiiveja: vakuuttelu (itselle) tai leuhkiminen (kateuden herättely).

Muita ovat vielä ainakin seuraavat:
- miehen nolaaminen (jos on läsnä, kuuntelee villapaidassaan ja pyöreissä rilleissään boolilasi kädessä, hymyilee kengilleen hämmentyneenä)
- miehen testaaminen (kuulijamadam voi alkaa miettiä että jospa soittaisi tälle Eino Erinomaiselle kun tällä vaimolla on seuraava hathajoogasessio, ja vaimo itse asiassa haluaakin tätä; testataan Eino)
- vallan manifestaatio (näin meillä, tohvelin alla on, hahaa, teillä muilla akoilla on vaan nuo juopot ja väkivaltaiset hirvenmetsästäjät joille alapesukin on homomaista hienostelua)
- signaali hirvenmetsästäjille (se tarttee kumminkin tosimiästä toi Sohvi kun on noin hermostunu höpöttäjä, ei toi sen nössö pysty varmaan ees nussiin kunnolla, tarttiskos mun...)
- itsen glorifikaatio (minä olen niin täydellinen nainen että kukaan mies ei voi vastustaa minua, vaan he taipuvat tahtooni vain saadakseen olla kanssani)

jne. jne.

Onneltahan tuo kyllä epäilyttävästi näyttää. Mutta eikös tämä ollutkin fiktiivinen blogi?

Tommosta usko.

Vallan järkeenkäypiä ja mahdollisiakin motiiveja, joita ylenmäärin ehkä viljelläänkin, varsinkin jos halutaan käyttää valtaa.
Mutta, mutta, mutta -onko helpompaa hyväksyä rakkausruno naiselle, onko se sallitumpaa, kun esim. Taabermanni runoilee lemmittynsä ihanuudesta. Miksi ajatellaan, että jos (tässä tapauksessa) nainen tekee saman, kertoo runossaan rakkaudestaan mieheen, siinä on kyse jostain muusta kuin siitä rakkaudesta, kiitoksesta, ihailusta, kunnioituksesta jne. Miksi nainen runoilisi ketunhäntä kainalossa?

Heh, Saara, niinhän tämä on, fiktiivinen blogi, ei ehkä suurta fiktiota, kuten tuossa blogiesittelyssä sanotaan, faktaakin ehkä. Ja totta, onnestahan tässä kerrotaan. Minunkin mielestäni. Mutta tuo miesväki täällä tuntuu asiaa epäilevän...

Hei Susu äläs peruuta nyt... ei se ollut runo vaan puheakti. Tästä lähdettiin.

Puheakti? Niin, kyllähän sinä sen muodon toit esille, enkä kieltänyt, mutta onhan tämä nyt herra jestas runo, kun se kerran on runot-kategoriassakin!!!
Puheena jos tätä ajattelee, aktina(hmm), niin alan ymmärtää, että ajattelet noita listaamiasi motiiveja. Jestas, eihän kukaan näin puhu(eihän), näin vain runoillaan:) Ja runoilu on melkein satuilua, ainakin joskus.
Mutta miksi tehdä tästä puheakti? Se jäi vähän epäselväksi.

Rakkautta. Aitoa ja arjessa elävää. Ihana. Harvinainen. Teksti.

Jiihaa! Nimenomaan, Sivuaskel, arkea ja rakkautta.

Okei - tehdään sitten kompromissi: tämä on runo ja puheakti samanaikaisesti.

Tulee voiceoverina siihen johonkin leffaasi, missä uskoton vaimo kompuroi taksista laskuhumalassa kotiportilla eikä löydä avaimiaan... soittaa nikotellen ja mascarat valuen ovikelloa ja odottaa pää nuokahdellen (tähän kohtaan sitten runo-puheaktisi voiceoverina) - aavistamatta että Eino oli aamuyöstä itkien soittanut äidilleen, ja anoppi oli sitten tullut taksilla Keuruulta asti yötä myöten ja istuu nyt silittämässä Einon silkinhienoa tukkaa, kun Eino on painanut itkuisen päänsä äidin syliin...

Tuo on kyllä kaunis kohtaus, Tappinen, Edvin Lainekin olisi kateellinen. Olisi kyllä upeaa, jos Ella Eronen olisi voinut olla tuo voiceover, mutta se kai lienee mahdotonta.
Täytyy kyllä varoa, että kohtaus ei mene farssin puolelle, joten ei Martti Katajistoa Einoksi.
Tästähän tulee multitaidetta.

Taberman olisi oiva Keuruun mamma.
Saanks mää taas olla taksikuski? Sillä olis repliikkikin varmaan?

Taabermanni on söpö mummo. Ja totta kai saat olla taksikuski, oli sitten korttia tai ei. Otetaan se klassikkorepliikki, jotta ei tulisi liian kovia paineita ulkoa oppimisessa: "You talking to me?" Voit kysyä sitä vaikk katse kameraan päin, niin saadaan vähän autenttisuutta. Niin, ja repliikkiä voit varioida, jos et muista oikeaa: "It's me you talking to?".
Akiksi Kaurismäen paikalle Oscar-gaalaan olkoon työnimi. Tango pitää opetella.

Sit Jodie Foster ois tää kyydittävä? Ja mitä... Eino olis Harvey Keitel?

Voisin kyllä sanoa - siinä kohtaa kun Taberman ja Keitel tulee itkien avaamaan ovea - vähän pitemmänkin repliikin: "Some day a real rain will come and wash all the scum off the streets!"

Jos yhdellä otolla saadaan tuo sinun pidempi repliikkisi, niin siitä vaan! Keitel olisi ihan sopiva Eino, mutta Jodie Foster? Kyllä minä näen SusuPetalin kömpimässä kotiin....
Jaaha, nyt alkaa teemalta korealainen leffa. Mukvaa iltaa.

Miten kaunis. Tyyni rakkaus. Ääretön.

Kiitos, Ruutusukka:)

Ihana :) Mitä olisi elämä ilman rakkautta :)

Aika ankeaa varmaan, Turparulla:))

Olin näköjään missannut tämän aiemmin, en ymmärrä miten. Onneksi selasin nyt vahingossa alaspäin, sillä tämä oli ihana! Olet onnekas, Susu. Kauhistuttavan kyynisiä kommentteja täällä (vaikkakin osin kieli poskessa) - kyllä hyvään saa ja pitääkin uskoa. Sitä paitsi inhoan sellaista female bondingia joka perustuu vain siihen, että haukutaan kuinka tyhmiä ne meidän miehet on.

Minä en halua haukkua, koska oma mieheni on ihan oikeasti juuri noin ihana.

Paitsi että tuo joskus myös niitä timangeja ja aika usein kukkia myös ;) Se on kivaa muttei tärkeintä.

Mukavaa, Anna, että löysit tämän. Totta, hyvään kannattaa uskoa, jopa ilman niitä kukkia ja timanttteja:)

Jos joskus tulee aika- saanko lainata tekstiäsi?
Siteeraten tietenkin sinua, mutta saako sen ottaa käyttöön?

Kysyn uudelleen kun tarvis on, tämä on alustava kysely.

Ihana. Ehkä parasta tähän asti.Varmaan sen takia, että juuri noin sen haluaisi olevan.

Ilman muuta, Vintti, käyttätavaraa nämä tekstit ovat ja jos tälle tekstille löytyy kohde, niin mikä sen ihanampaa:)