Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
24.09.2006 - 18:15


-Kuinka monta kertaa mun täytyy sanoa?
-Viisi kertaa…

-Mitä sä sanoit?
-Kuurokin vielä…

-Että mitä? Mitä sä sanoit?
-En paljon mitään.

-Nyt syömään ja heti.
-Ihan kohta.

-Ei kun nyt. Mä en tee turhaan ruokaa. Syömään.
-Miks sä aina huudat?

-Koska täällä ei tapahdu mitään, ellen mä huuda!
-No, ei täällä tapahdu muutenkaan. Mitään.

-Mitä sä sanoit?
-En mitään. Sä kuulet harhoja.

-Mä tulen hulluksi!
-Sä olet jo hullu, mutsi.


Louhi kirjoitti 24.09.2006 - 18:35
Lasten suusta... ja niin edespäin.

Äidin olisi syytä katsoa peiliin.
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 18:39
Nojaa, Louhi, vähän armoa äidillekin:)
Louhi kirjoitti 24.09.2006 - 19:02
Ok, Susu. Murkut ovat toisinaan hirveän ärsyttäviä. Oikein fiksut osaavat tökätä juuri sinne kipeimpään. Niin tämäkin viisastelija.
Louhi kirjoitti 24.09.2006 - 19:03
Mutta onneksi se menee ajan kanssa ohi. Kunhan sellaiset viisi vuotta jaksaa, niin johan helpottaa. Toivottavasti. ; D
vintti kirjoitti 24.09.2006 - 19:03
Ja mä olen ihan sanaton. Mun on pakko katsella onko mulla kamerat täällä jossain.. :-D

Totta jokikinen sana. Kaikki.
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 19:12
Heh, Louhi, yleensä kyllä helpottaa. Kai????!!!! Ja totta, osaavat ampua nuolensa juuri siihen paikkaan, jossa on vähiten suojausta...

Vintti, etsi, etsi:))
Tui kirjoitti 24.09.2006 - 19:28
Miehen mukaan kaikki muu oli meidän perheestä paitsi viimeinen, joka oli taiteilijan lisäys. Milloin sä oot ehtiny meillä kyläillä?
Tui kirjoitti 24.09.2006 - 19:29
Ja koska meillä on taipumusta itseironiaan, nauramme sille edelleenkin. Jälkikasvun mukaan juttu oli hauska :)
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 19:31
No Tui, taiteilijan oma lisäys teki tästä fiktiota...:) Voi, minä ehdin kyläillä siellä ja täällä koska tahansa...
Jälkikasvu on usein aika viisasta:)
Anna kirjoitti 24.09.2006 - 20:24
Ihan loistava kuva, kiteyttää ajatuksen fantastisen hyvin!
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 20:30
Kiitos, Anna:)
Anonyymi kirjoitti 24.09.2006 - 20:37
Pieniä nämä ovat, julmia tarinoita,
mustia juttuja, arkielämän marinoita.

Ihmeesti sanojen takaa löytyy raivo,
niin tuttu ja vieras, musta, kylmä kaivo
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 20:45
Miten upea runo! Olisit nyt anonyymi signeerannut nämä riimit, höh!
erkki kirjoitti 24.09.2006 - 20:55
Haisee estrogeenille... tuplana...
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 20:56
Hahhah, Erkki:)
titta kirjoitti 24.09.2006 - 21:26
Noin voi käydä, kun yhteys katkeaa, aivan kuin puhuisivat eri kieltä, ehkä puhuvatkin. Äitiä käy sääliksi, tytär on taitavampi.
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 21:39
Niin se on, Titta, eri kieltä, eri planeetalta. Nuori kyllä käyttää taotavasti valtaa, mutta mistä päättelet, että hän on tyttö? Voihan kyseessä olla poikakin. Erkkikin arveli, että kyseessä on tyttö, mutta eihän tässä sitä sanota:)
Alma kirjoitti 24.09.2006 - 22:25
Rakastaminen on välillä vaikeata...
SusuPetal kirjoitti 24.09.2006 - 22:32
Niin kai se on Alma. Ruuan tarjoamistahan pidetään rakkauden osoituksena ja kun se torjutaan tai ollaan ainakin hitaita ottamaan vastaan, niin...
tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 25.09.2006 - 06:03
Tällasta se on nuorten kanssa. Ihan kuulostaa tutulta.
Lurker kirjoitti 25.09.2006 - 07:26
>Miten upea runo! Olisit nyt anonyymi
>signeerannut nämä riimit, höh!

Kun noin kehut, niin tunnustan, minähän se olin. (Oikeasti vain painoin liian nopeasti kommentoi-näppäintä...)
SusuPetal kirjoitti 25.09.2006 - 07:28
Joo, Pantteri, tuttua hommaa:((

Heh, melkein arvasin Lurker, koska muistin, että olisit joskus aikaisemminkin kommentoinut runolla. Kiitos vielä:)
titta kirjoitti 25.09.2006 - 10:08
Tosiaan, voihan kyseessä olla poikakin, jotenkin vain kuvittelin tytöksi, mutta eihän se muuta oikeastaan asiaa...
Alastalo kirjoitti 25.09.2006 - 14:18
Ja sitten ruoka pois pöydästä!

Onneksi ei meillä ollut noita ongelmia aikanaan. :))
SusuPetal kirjoitti 25.09.2006 - 17:00
Joo, ei se muuta asiaa, Titta.

Alastalo, vähän samaa mieltä minäkin...jos ruokakutsuun ei vastata kohtuullisessa ajassa, ruokailuaika menee ohi.
anni kirjoitti 07.10.2006 - 02:09
hahahahahaaaa......tää on niin mun töistä. joka päivä sama keskustelu niiden **** ihanien teinien kanssa. on ne oikeesti ihania...joskus.
olen sitä paitsi heiltä oppinut miten raivostuttava olen joskus itse samassa iässä ollut tässä: ihan kohta, mutsis on-tyylisessä sanaleikissäni. anteeksi isä ja äiti!
SusuPetal kirjoitti 07.10.2006 - 09:20
Joo, Anni, sehän tässä on hauskaa,että tämä toistuu joka päivä, joka ikinen...:))) Ja totta, anteeksi äiti ja isä!!!!!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa