|
|||
 |
|
||
|
27.04.2010 - 11:06
Yöt ilman unta. Yöt kivun kanssa. Olen väsynyt. Tarraan kiinni ovenpieleen, mietin, nytkö? Onko tämä kipu liikaa? Soitanko ambulanssin?
Jatkan kävelemistä hämärissä huoneissa. Isoisän hopeinen keppi tuntuu viileältä kädessäni. Keppi annettiin isoisälle eläkkeelle lähtiessä. Isoisä ei tarvinnut sitä koskaan.
Minä tarvitsen.
Kuu on melkein täysi. En ole koskaan kärsinyt unettomuudesta täyden kuun aikana. En ole sillä tavalla hullu. Monella muulla tavalla kyllä. Kampin metroaseman pitkissä liukuportaissa kurottaudun eteenpäin, tunnen kosketuksen katoavan jalkojeni alta, lennän eteenpäin, murskaudun.
Ei. Suljen silmäni mielikuvilta. Laskeudun liukuportaat silmät kiinni, en halua katsoa eteenpäin. Huimaa. Ylöspäin menevien liukuportaiden ihmiset tuntuvat tuoksuina sieraimissani.
Eurosportilta tulee snookeria. Uusintana, Olen jo nähnyt nämä freimit. En jaksa enää kiinnostua snookerista. Pelin viehätys katosi, kun Paul Hunter kuoli. Rakastin häntä. Hän oli kaunis, niin sirot piirteet.
Kaunis, kaunis mies.
Yön pimeys on lyhyttä. Katson aamun valkenemista. Istun ajomiesasennossa kovalla tuolilla. Asento antaa unohduksen hetkeksi. Havahdun, kun nytkähdän eteenpäin. Kaipaan sänkyyn, inhoan sänkyä. Makuuasento on mahdoton.
Keittiön pöydän ääressä näkee jo maalata. Sudin värejä, yritän hukuttaa kivun akryylin alle. Värit eivät riitä. Aamu on valkoinen, nettipimento jatkuu. Toiveikas koneen käynnistys on turhaa. Netti on kuollut. Kirjahyllyissäni on satoja kirjoja, satoja elokuvia, mikään ei tartu käteeni. Martin Beckin parveke on ahdas, konjakki lämmintä. Martin, miksi et osaa ilmaista tunteitasi, haluaisin kysyä. DVD-kotelo ei vastaa. Kaipaan Gunvaldia.
Kirjahyllyssä on kaikki Wallander-elokuvat. En ole vielä katsonut uusimpia, en pysty. Ystad ilman Lindaa ja Stefania tuntuu mahdottomalta. Lindaa näytelleen Johannan silmät tulevat mieleeni. Tuskaa. Surua.
Ja sitten hän kuolee. Tappaa itsensä. Oikeasti. Oikeassa elämässä.
Suren ihmisiä, joita en tunne. Siirrän kipuni heihin, pyydän, viekää minut mennessänne. Minut tai kivut. Molemmat.
On aamu. Netti ei toimi vieläkään. Minä en toimi.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tappojännä!
Vaikka kipuni eivät olekaan kovia vaan jatkuvia ja aina läsnä. Niin siksi kestän avannon. Kipuni hellittävät muutamaksi päiväksi.
Koskettava tarina eikä ollenkaan latvalaho!
Kimmeli, tämä on aika harmiton riippuvuus.
Polka, mitäs luulet, prkl.
mm, sanaton huuto, jotta ei häiritsisi nukkuvien unta.
Iisi, tappojännää, huh, koetahan nyt elellä kuitenkin :)
Alastalo, olen kuullut, että joillekin tuo avanto todellakin on pelastus kipujen kanssa. Minä en kuitenkaan kokeile.
On tämä latvalaho.
Lisää, plii-iis.
En tieda millaista on elaa jatkuvan kivun kanssa - tuttavapiirissa heita on eli tiedan mista kyse mutta se ei ole sama asia kuin kipu omassa bodyssa. Voimia jaksaa kaikille kivun kanssa elaville!
Minä, unikoneeksi kutsuttu, seuraan nyt kipua vieressäni. Onneksi hän nukkuu sentään muutaman tunnin, kun olen paikalla. Muutoin sitäkin huonommin ja kärsii...
Tarinasi saa aina ajattelemaan! Se on kunnioitettava taito!
Alastalo, ollaan sitten sopiva pari :)
Roosa, ei kai lisää tuollaisia öitä!!!!!!!!!!!!
Kiirepakolainen, yöt ovat paskimpia, kyllä.
BLOGitse, täytyy toivoa, ettei sinulle sitä kokemusta tulekaan.
TeeTee, läsnäolosi varmaan rauhoittaa lähelläsi nukkuvaa.
Hoover, toivon samaa.
Wallanderia ei mitenkään voi katsoa ilman Stefania ja Lindaa!
Muistelee vain, millaista olisikaan olla kivuton...
Mutta makaan silti yön, en nouse ylös, ennenkuin aamulla, ja sittenkin myöhään, kun uni tulee vasta sitten, kun pitäisi jo herätä.
Oi kipu, hellitä!
Todentuntuista ja kerronta pitää otteessaan loppuun asti
Vai pisteitä, Isopeikko.
Mymskä, nauti täysin sydämin hyvästä vaiheesta!
Taru, yöt ovat välillä pitkiä.
Harakka, sitkeästi makaat, onneksi unikin tulee.
jl, halaus on aina paikallaan.
Arleena, jotkut kivut helpottavat aamulla, toiset eivät.
eikä edes nettiä tukena, vaikka harvoin siihen pystyy kivun kanssa keskittyymäänkään, ei oikeastaan mihinkään vaikka kuinka yrittäisi.
Wallanderista sen verran,että(kevennyksenä) Stefan on niiiin ihana mussukka <3
Sirokko, netissä on se hyvä puoli, että siellä voi surfata. Kirjaa on mahdotonta lukea.
Onneksi netti toimii nyt.
SuviAnniina, Stefan oli niiiiin mussukka. Nyyh.
Toivottavasti et kokonaan!
Hali sinne!
HPY, olisihan se aika hurjaa, jos tämän blogin kaikki tarinat olisivatkin minusta!
Inkivääri, toisinaan syntyy uusia alkuja, totta. Toivotaan.
Anskukka, tätähän tämä, prkl!
Ja hali.
Famu, ennemmin painajaisia kuin iskias.
En osaa sanoa mitään. Minun kipuni ovat olleet enemmän siellä latvalahon puolella, olen surrut vaikka mitä, ja ollut jaksamatta. Fyysiset kivut tulivat vasta neljänkympin jälkeen, mutteivät ne nyt niin hirveästi ole haitanneet. Nyt on hyvä aika niiden suhteen.
Muuta kuin että koeta jaksella. Ihan piruuttaan vaan.
Minulla on kokemusta kivuista tuolla latvalahon puolella ja fyysisellä puolella, Äijä, enkä oikeastaan tiedä, kumpi puoli sattuu enemmän.
Vaan piruuttani täällä roikun.