|
|||
 |
|
||
|
10.04.2010 - 13:27
Isän käsi linnun luuta. Läpinäkyvä nahka, koukkuiset sormet. Silmät katsovat ohi.
– Minä tulen taas huomenna, isä.
Ohuilla huulilla huoli. Silmiin nousee harmaa vesi. Katse.
– Kulje varovasti, isä sanoo. – Siellä pommitetaan.
– Olen varovainen. Nuku nyt, isä. Minä tulen taas huomenna.
Peittelen isän. Pyyhin posken. Silitän harvat hiukset. Suljen oven hiljaa.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Alkoi silmät kirvellä, eikä tällain saa toisia lauantai-iltaisin itketellä.
Unelma, joskus tuntuu, ettei välittäminen riitä.
Yaelian, kiitos.
Kari, sodat jättävät lähtemättömät jäljet ihmisiin.
Hoover, pyyhi silmät.
Vanha isä, kulkee vielä sodan jaloissa, unta näkee sodasta, ja siittä pitää puhua.
Isopeikko, ne ovat.
Arleena, viimeistä porttia kohti.
TeeTee, tuttu asia sinulle.
Harakka, sota jättää jälkensä.
Kiitos, Tiina.
Iiris, niin.
Taru, koskettava ainakin.
tuli oma isäni mieleen, joka omassa dementian maailmassaan elelee ja niin harva käy luona..
menen pian..
Hanne, dementiassa eletään toisissa maailmoissa.
Maarit, ei se aina ole helppoa. Suhteet ovat sellaisia.
kiitos!
Tuima, kiitos.
Crane, kiitos.
Niin voi, Hannele.
Anskukka, puolin ja toisin, kyllä.