Sopivalla etäisyydellä siellä kaukainen hahmo on Sikuri. Tervetuloa!

Heh, kiva runo. Olipa riemu huomata, kuinka olimme lähestyneet ajatuksissamme samaan aikaan autiomaata ja täysin eri vinkkelistä. Saaks tuohon adressiin lähteä mukaan? Olis meinaan tarvetta pienelle tittelivapaudelle.

Heh, kiitos vaan kutsusta, Sikuri:))

Allyalias, nimi vaan adressiin! Täytyykin käydä katsomassa sinun erämaatasi.

Hyvä runo, sai hymyilemään ja piristi minun aamupäivän :)

Älä ny herrajumala hautaan vielä...

Kaunis runo minusta :-)

Tää oli ihana. Tulin poskettoman hyvälle tuulelle.

Tahtoo mukaan adressiin, tosin ilman noita naissellisia juttui. Tilalle
Isä
aviomies
poika
vävy
setä

Kiitos tästä runosta. Oli kuin jatkona äsken vaimon kanssa käytyyn keskusteluun kahvipöydässä.
Vapauttava huomata samanlaisia asioita muittekin pohtimina.

Miten osasitkin tavoittaa tämänhetkiset tunteeni!

Joo samaan yhtyy tämäkin tätönen, saispa kerran vain olla.... vaan kuka estää olemasta, mua ei kait kukaan, paitsi... niin kaiken kaikkiaan ihan mukava runo, hauska ;)

Amen, sista!

Loistavaa ;)

SP, ota päiväunet. Se auttaa aina.

Kiitos, Saku:) Pirteä aamupäivä on hieno saavutus.)

Reiska! Hauska tappa vanha tuttu. Ai niin, ei vielä hautaan:)

Heh, Vintti, vai sinusta, ihan niin kuin olisit aikaisemminkin epäillyt kirjoittaneeni sinusta tai jostain perhetilanteesta...

Alastalo, samoja asioita me ihmiset pyörittelemme päässä. Mitäs jos kirjoittaisit oman miehisen versiosi ja julkaisisit sen lasisalissa?

Obeesia, yhteisiä asioita, niin kuin Alastalokin tuossa tuumaili. Mukavaa, jos kosketti.

Niin Titta, kuka estää...joskus jopa itse on se suurin este, mutta ei aina.

Howdy Anna and praise the lord:)

Heh, Vitonen, olet aivan oikeassa, ja kiitettävästi kyllä harrastankin päiväunia:))

Minähän en runoilemaan ala. Suorastaan hirvittää ajatus. Minä miehinen mies. Runoilemaan! En sitten ikinä.

Itseasiassa, en osaa. :(
Siitä vaan se on kiinni.

Kovin on tuttuja tunteita varmasti monelle. Erinomainen runo, jossa kaikki palikat rytmistä ja huumorista lähtien on kohdallaan. Kiitän ja pokkaan.

Naulan kantaan! Kun saisi olla vain minä. Olla vain, vaikka olematta minäkään. Ei vaatimuksia, vain olemista.

Tykkäsin erityisesti tästä kohdasta:
"toimiva mieli, tehokas keho" Kun tämä nyky-elämä vaatii niin kipeästi että nuo asiat pitäisi olla, jotta olisi arvollinen elämään yhteiskunnassa. Onko elämä arvokasta, elleivät keho tai mieli toimi..

hyvä Susu! juuri noin, sinä puit sanoiksi uskoakseni usean meistä ajatukset. ja mainiolla, humoristisella susu-laatu tavalla. tackar!

Höh, Alastalo, älä ole tylsä! TosiMies vaikka runoilee ja käyttää pinkkiä. Tulee nyt mieleen se painija Ukkola, joka runoili ja Arsi Harju vaaleanpunaisine huivineen. Kyllä sinäkin voit!

Kiitos, Tui, itsellesi. Joo, ei tässä runossa mitään uusia ajatuksia ole, tavallisten tunteiden summausta, joka näköjään kolahtaa monelle.

Näinhän se on Turparulla, pitäisi olla tehokas, eikä lipsua saa, ei fyysisesti, eikä henkisesti.

Tackar, tackar, Riirii:)

Yhdyn aiempieni kommentoijien kuoroon. Kun tosiaan saisi olla oma itsensä isolla I:llä. Tai pienellä. Hauskutti vaikka on kamala päänsärky. josapa se siitä lähtee.

KAikki onkin jo sanottu, ei tarvi kun myötäillä :)

Iso ii tai pieni, sama se Ritviecav. Toivottavasti päänsärky hellittää.

Myötäily on ihan mukavaa, Isopeikko:)

Tuo hetki tulee vielä. Sitä kutsutaan kuolemaksi. Tosin lähelle pääsee, kun saa jäädä yksin rauhalliseen paikkaan ja sammuttaa päästään sen pörinän, edes hetkeksi.

Heh, Pazi, sen suhteen -kuoleman- olemme kaikki siis toivekkaita:) Ja tuleehan se.
Totta, tuo pörinä on välillä aika ärsyttävää. Joskus se tulee ulkoa, mutta aika usein myös sisältä, omasta itsestään, ja se on hankala.

Hienoa!

Ammuja/Kuvi, kiitos:)

Ei muuta kun rattiin ja tienpäälle! Keksin ratin takana tänään juuri nääs osuvan määritelmän työni tarjoamalle ylelliselle yksin ololle: iloinen itsekkyys ;)

Ehei, Erkki, ratissakin sitä olisi ainakin se alainen:) Yksinoleminen on kyllä iloista itsekkyyttä...

Joo mäkin tykkään olla välillä päinsä itteni kaa:)

Heh, en ihmettele, Tiuli, kun itse on niin kiva kaverikin:)

Mitähän tähänkin voisi sanoa. Muuta kuin että "Niinpä". :)

Niinpä niin, Wilhelmiina:))

mulla oli viikko juuri tällaista, ei kukaan, minä vain

Niinpä. Lepo vain, ihan rennosti. Ja silmät voit saada haluamasi, unelmissa.

Miss Foxy...kade!!!!

Niinpä, Sumea, lepoa.

Loman tarpeessa itse kukin meistä silloin tällöin, vain olla olematta mitään muuta. Oikein osuva teksti.

Näin on, Saana, kelpaisi jokaiselle:)

Tuttu tunne. Loistava kirje. Minunkin runotorstain otsikkona kirje. Kirjoittamaton. Kiitos näistä sun värikkäistä, koskettavista, monenlaisista teksteistäsi!!

Kiitos itsellesi, omista teksteistäsi, Sivuaskel.